Viikon varrelta

Otettiin eilen koirien kanssa kuvia karvatyynyn päällä. Lily vasemmalla ja Daisy oikealla. Meidän kaunottaret ♥.

Syyskuun loppua kohti mennään. Syyskuu on noussut yhdeksi omista suosikkikuukausistani. Rakastan ruskaa ja kauniita kuulaita syyspäiviä. Sadepäivät on kyllä kurjia siinä mielessä, että koiria saa jatkuvasti pestä ulkoa tullessa. Mutta jos tämä seikka unohdetaan, niin sadepäivätkin silloin tällöin menee. Oma unenlaatuni myös paranee, kun yöllä on pimeää ja asunnossa viileää.

T2-poikueen gerbiilipoikanen. Ikää 3½ viikkoa. ♥

Gerbolasta on tällä viikolla lähtenyt / lähdössä S2-poikueen pienokaisia uusiin lemmikkikoteihin. Ihanaa, että kaikille lähteville pienokaisille on taas löytynyt huolehtivan ja välittävän tuntuiset uudet kodit.

T2-poikueesta puolestaan olen jättämässä kaikki 6 poikasta toistaiseksi kotiin, koska haluan seurailla rauhassa keistä heistä kasvaa jalostukseen/näyttelyihin sopivimmat yksilöt. Tämä poikue on ensimmäinen black-poikue kolmannessa polvessa, joten on tässä mielessä suuren kiinnostukseni kohteena, että mitä heistä kasvaa.

Ensi viikonloppuna olen lähdössä edustamaan lemmikkimessuille Tampereelle SGY:n ständille ja ohjelmalavalle. Muutama gerbulauma lähtee kanssani reissuun. Messuihin liittyen olemme etukäteisvalmisteluja tehneet. Hauska on lähteä ja mielenkiinnolla odotan jo tapahtumaa. Yritän saada sitten blogiinkin messuilta jotain koostetta aikaiseksi.

Niin samanlaisia, niin erilaisia

Vaikka Daisy ja Lily ovat saman rotuisia, sukulaisia keskenään ja yhtäläisyyksiäkin löytyy paljon, niin ovat samaan aikaan myöskin erilaisia toimijoita arjessa ja luonne-eroja löytyy. Tässä muutama hauska yksityiskohta eroavaisuuksista meidän arjen toimissa:

Herääminen
Daisy: ”Heräilen rauhassa eikä ole kiirettä mihinkään. Jään yleensä vielä makoilemaan sänkyyni, kun äippä nousee ylös.”
Lily: ”Olen heti ”kärppänä paikalla” sängyn vieressä odottamassa, kun äippä saa silmänsä auki. Pistän hännän heilumaan hurjasti ja ilon ylimmilleen, hei jee sää heräsit ja nyt me noustaan ja lähdetään ulos!”

Ruokailu
Daisy: ”Nautiskelen rauhassa tämän ruokani tässä.”
Lily: ”Nopeasti ruoat nassuun mitä kupista löytyy.”

Autossa matkustaminen
Daisy: ”Ei yhtään kivaa, en tykkää autossa matkustamisesta sitten yhtään!”
Lily: ”Okei, autossa ollaan. Asettaudun siis tähän matkustushäkkiin lepäämään.”

Pienet lapset
Daisy: ”Hei jee mielenkiintoista, meille tuli pieni ihminen kylään, seurailenpas hänen leikkejä tässä vieressä ja saatanpas tuota osallistua itsekin ja napata vaikkapa pehmolelun itselleni leikin merkiksi.”
Lily: ”Hmm, näin pieniä ihmisiä ei meillä vakituisesti asu, taidanpa varmuudeksi hypätä sohvalle karkuun pienen välimatkan päähän.”

Imuri
Daisy: ”Voi eiiiii, taas toi mööpeli saapuu, nyt alkoi vapisuttamaan.”
Lily: ”Okei, Ei erityisen kivaa, mutta en ihan ymmärrä tuota Daisyn vapinaa kuitenkaan..”

Ulkona irti oleminen
Daisy: ”Kiva välillä lähteä hieman kauemmaksin itsenäisesti tutkimaan paikkoja..”
Lily: ”Haluan olla tiiviisti perheen vieressä, enkä lähteä mihinkään kauemmas yksikseen.”

Temppujen opettelu
Daisy: ”Okei, ymmärsin jo heti, että nyt istun ja sitten saan herkun”.
Lily: ”Jee herkkuja, anna pian, anna pian, häh mitä pitää tehdä..?”

Niin samanlaisia, mutta kuitenkin niin erilaisia ♥.

Ps. Postauksen kuva on aiemmin otettu, kun Lily oli vielä kooltaan Daisyä pienempi. Nykyään ovat ihan saman kokoisia.

Coton koirarotuna + Daisyn ja Lilyn ruokinta

Tulin aamulla katsoneeksi, että mitäs Coton de Tulearista sanottiinkaan hankikoira.fi -sivustolla. Pääasiassahan siellä oli asiaa, joka sopii hyvin meidänkin neiteihin, kuten 110% seurakoira, sosiaalinen ilopilleri, aina hyväntuulinen, ilmoittaa vieraiden saapumisesta haukkumalla, turkin hoito vaatii paljon aikaa/säännöllisyyttä/järjestelmällisyyttä jne.

Muutamassa kohtaa puolestaan en ihan täysin tunnistanut omia koiria sivustolta. Jäin kyllä pohtimaan, että onko meidän neidit helposti koulutettavia, vaikkapa suhteessa muihin koirarotuihin? Varsinkin Daisy kyllä oppii hyvin nopeasti erilaisia temppuja (istu, tassu, maahan, tänne, paikka jne) herkkupalkan avulla, mutta helposti koulutettaviksi en kuitenkaan koiriamme yleisellä tasolla sanoisi, viitaten vaikkapa koirakoululla aiemmin saamiini kokemuksiin niin omista kuin ylipäätään eri rotuisista koirista. Sanoisin, että kärsivällisyyttä ja hieman huumoriakin tarvitaan cottoneiden kanssa :).

Mutta, kuten kaikkien rotujen kohdalla, niin yksilöllisiä eroja koirien välillä varmasti löytyy. Kuten myös meidän omistajien välillä. Itse en varsinaisesti koe olevani mikään Pro koirien kouluttaja. Meidänkin tytöt varmaankin olisivat taitavammin koulutettuja jollain toisella omistajalla, jolla on intohimona harrastaa aktiivisesti ja kärsivällisesti koirakoululla tokoa, rallytokoa jne.

Hankikoira.fi sivustolla mainittiin myös cottonin herkkämahaisuudesta ja tämä sopii meidänkin koiriin. Mitä tämä käytännössä meillä tarkoittaa, on ruokavalion suunnitelmallisuutta ja ”tiukkana pysymistä”.

Meidän neideillä menee mahat herkästi sekaisin/kuralle uusista ruoista ja herkuista. Olen todennut, että mahat pysyvät parhaiten kunnossa tutuilla ruoilla ja sellaisilla joissa ei ole vehnää yms. Meillä Daisy ja Lily syövät kaksi kertaa päivässä ja perusruokana on Pure natural nappulat maustettuna HauHau viljattomilla märkäruoilla. Herkkuina saavat HauHau vehnättömiä herkkuja (kuten kanatikkuja) ja puruluita sekä Trick & Treat Chicken nuggetteja (viljaton kananami).

Aiemmin annoin enemmän myös raakaruokia, mutta niiden hygieniakysymykset ovat tuntuneet itselleni viime aikoina hieman haastavilta.

Noin yleisesti vielä meidän koirien ruokailuista, että meillä tytöt ovat aika nuukia omista ruoistaan. Näinpä olen aina vahtimassa ruokailutilanteessa (tai joku muu perheenjäsen, jos en ole itse paikalla), että kumpikin saa syödä rauhassa omalla ruokakupillaan eivätkä lähde toistensa kupeille ”ärhentelemään”.

Loppuun vielä lisättäköön, että nämä postauksessa kirjoittamani asiat ovat kaikki omia kokemuksiani ja näkemyksiäni. Varmasti jollain toisella cottonin omistajalla on ainakin osittain erilaisia ajatuksia ja kokemuksia näistä aiheista. Samoin koirien ruokailun osalta kunnioitan jokaisen omaa tapaa hoitaa ruoka-asiat. Näitä tuntuu olevan hyvin monenlaisia (kuten yksi suosii raakaruokaa ja toinen nappuloita jne) ja osalla on hyvin vahvakin näkemymys kannastaan. Meillä nyt kuitenkin näin nämä ruoka-asiat, ainakin tällä hetkellä :).

Ps. Ruokamerkit postauksessa eivät ole maksettuja mainoksia. Koin vaan haastavaksi alkaa ilman merkkejä kirjoittamaan, kun liittyvät esimerkiksi viljattomuuteen.

Lily 2 vuotta

Rakas ilopillerimme Lily täyttää tänään 2 vuotta ♥. Neiti, joka jaksaa olla aina iloinen ja valmiina syliin ja siliteltäväksi. Todellinen seurakoira ♥.

***

Olimme ilmoittaneet Arkadian Villan kenneliin jo jonkin aikaa ennen Lilyn syntymää, että olisimme halukkaat ottamaan Daisylle kaverin, kunhan sopiva tyttöpentu syntyy. Muutama pentue ehtikin syntyä varauksemme jälkeen, joista kaikki tyttöpennut menivät ennen meitä jonossa oleville. Voi sitä ilon ja riemun määrää, kun sitten saimme kuulla meille tulevasta tyttöpennusta. Hän vaikutti kaikin puolin täydelliseltä.

Lilyn isä on Cottonclown Orion ja emä Arkadian Villan Bes (Bella). Sisaruksia Lilyllä on yksi, veli Arkadian Villan Leonard (Leo).

Daisy on samasta Arkadian Villan kennelistä ja on Lilyn täti. Daisy on Lilyn äidin Bellan siskopuoli. Heillä on sama äiti. ♥

***

Kesäaamu mökillä

Aamukahvit juotuani ja gerbolassa yhden terraarion siivottuani ”pakkasin” koirat autoon ja ajelimme äitini ja isäpuoleni kesäpaikalle. Daisy ja Lily saivat kirmata irti mökin pihalla ja me ihastella kesäistä aamupäivää ja kaunista miljöötä. Välillä käytiin sisällä mökissä hörppäämässä pullakahvit ja tarjoamassa koirille pienet herkut.

Koirat ovatkin heinäkuun aikana saaneet käydä kolmellakin eri mökillä. Kahdella vuokramökillä, joista kirjoitin täällä ja täällä sekä porukoiden mökillä pariinkin otteeseen. Ihanaa, kun on ollut niillekin kivaa kesäohjelmaa :).

Niin se vaan lähenee heinäkuu jo loppuaan. Uskomaton kesä on ollut kelien suhteen tähän mennessä. Aurinkoa ja hellettä on riittänyt. Meillä on onneksi kotona ilmalämpöpumppu, joten helteistä huolimatta lämpötila sisällä asunnossa on pysynyt inhimillisenä. Hieno juttu koirillekin. Jännä nähdä, että millainen elokuu saadaan. Itse toivon aurinkoisia kesäpäiviä edelleen, mutta ei haittaisi, jos hieman viilenisi.

Mökiltä Kristiinankaupunkiin

Mökiltä matkamme jatkui kauniiseen Kristiinankaupunkiin, jossa kävimme kävelyllä keskustassa sekä syömässä kesäravintola Paviksessa.

Paviksessa oli hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu. Söimme ravintolan ulkoterassilla, jossa sai koiratkin olla mukana ja heille tarjottiin vesikuppi. Tällainen huomaavainen palvelu aina ilahduttaa koirien omistajaa ♥. Suosituksemme siis kyseiselle kesäravintolalle, jos Kristiinankaupungissa matkaatte.

Kristiinankaupungista jatkettiin matkaa vielä yhdeksi yöksi uudelle vuokramökille ennen kotiin paluuta. Mökillä oli viehättävä mummonmökkitunnelma. Mökki-iltaamme sisältyi saunomista, grillailua ja rentoa oleilua.

Mukava viiden vuorokauden kesälomareissu oli tämä ja kiva, että koiratkin saivat olla perheen mukana matkalla.

Mökkeilemässä

Vuokrasimme kesämökin neljäksi päiväksi ja koirat on (tietenkin) olleet mukana mökkeilemässä. Ihanaa kyllä, kun ovat saaneet juosta irti mökin suurella pihamaalla niin kovaa kuin kintuista lähtee. Mökkiä ympäröi lyhyeksi leikatut nurmialueet, jotka ovat sopineet meidän menoon paremmin kuin hyvin.

Hyvin on taas mökilläkin näkynyt Daisyn ja Lilyn luonteiden erot. Daisy haluaisi mielellään lähteä pihapiiristä kauemmaksikin tutkimaan ja keksii kaikenlaista omaa säätöä, kuten mökin terassin alle ryömimistä (johon ei ihmiset pääse ja johon on huono näkyvyys). Ei ole onneksi kuitenkaan lähtenyt pihasta tolkuttoman kauas, vaikka selvästi on mieli tehnytkin. Lily puolestaan on halunnut olla kokoajaan kuuliaisesti pihapiirissä muun perheen kanssa. Mökissä sisällä kumpikin on kyllä seurannut minua ”kuin hai laivaa”, etten vaan karkaa ulos yksikseni ;).

Daisy on näistä kahdesta yleensäkin itsepäisempi/itsenäisempi ja hieman sellainen oman tiensä kulkija. Lily puolestaan on enemmänkin ihmisten suhteen läheisriippuvainen. Vaikka eipä sillä, kyllä Daisykin on Lilyn tapaan äärettömän ihmisrakas ja oikea syli- ja seurakoira, mutta kuitenkin luonteeltaan erilainen.

Itselleni yksi kiva osa mökkeilyä on kyllä ollut koirien irti juoksuttaminen. Kaupungissa kun ei tähän tapaan pysty koiria irti pitämään. Ja toki sanomattakin on selvää, että on ollut kiva perheen kanssa aikaa viettää. Ollaan muun muassa saunottu, grillattu, pelattu sulkapalloa ja käyty lähialueen uimarannoilla. Sää on toden totta suosinut meitä.

Ps. Hienoa, että äitini ja isäpuoleni ovat käyneet gerbiilit hoitamassa. Kiitos lähtee heille tätäkin kautta avusta :).

Koiran kanssa kesälomareissussa

Meillä koirat ovat reissanneet mukana perheen kesälomamatkoilla viimeisen kahden vuoden aikana. Viime kesänä (2020) oltiin Daisyn ja Lilyn kanssa kylpylähotelli Holiday Club Saimaalla Rauhassa. Edellisenä kesänä (2019) tehtiin Daisyn kanssa muutaman päivän reissu Kalajoelle sekä pidempi kesälomamatka Ahvenanmaalle (Lily ei ollut tuolloin vielä syntynytkään).

Jaan tässä postauksessa kokemuksia Ahvenanmaan reissusta siitä näkökulmasta, että mitä kannattaa ottaa huomioon, jos koiran kanssa Ahvenanmaalle suunnittelee matkustavansa.

Matkamme alkoi Naantalista, jossa yövyimme Naantali Campingillä mökissä ja kävimme ihastelemassa Naantalin kaunista kaupunkia ja satama-aluetta. Naantalista jatkettiin Turun kautta Viking Amorella laivalla Ahvenanmaalle, jossa vietettiin viisi päivää mökkeillen ja nähtävyyksiä kierrellen. Kotiin matkustettiin Ahvenanmaan saariston kautta, jossa yövyttiin Brändön saarella mökissä.

Moneen kohteeseen pääsi koiran kanssa reissussa menemään, mutta osaan paikoista eivät ovet lemmikeille auenneet. Ravintoloiden ja kahviloiden osalta kesällä voi ottaa koiran mukaan ulkoterasseille syömään mennessä. Ainakaan meidän matkalle ei osunut yhtään ruokapaikkaa, joihin ei koiraa olisi saanut ulkoterassille viedä. Meille sattui onneksi ulkoterassille sopivat kelit koko matkan ajaksi, niinpä tämä onnistui hyvin.

Ahvenanmaan nähtävyyksien osalta koiran pääseminen eri kohteisiin vaihteli. Kiva koirakohde oli Getavuori, jossa oli hienot merimaisemat ja mielenkiintoinen luonto kallioineen, kivineen ja luolineen. Getavuorella teimme yhdessä kävelylenkin ja ihastelimme upeaa luontoa.

Kastelholman linnaan puolestaan ei sisälle koiraa päästetty (ei edes pikkukoiraa sylissä), vaan jouduimme vuorottelemaan niin, että kävimme tyttären kanssa linnassa ensin ja mies oli Daisyn kanssa viereisessä ulkoilmamuseossa ja sitten vaihdettiin osia. Ulkoilmamuseon alueella sai koiran kanssa liikkua, lukuun ottamatta vankilamuseota.

Myöskään Pommern laivaan ei koiran kanssa saanut sisälle mennä, vaan jouduttiin käymään laivassa vuorotellen. Lapsiperheiden kohde SmartPark puolestaan otti koiravieraatkin vastaan, lukuun ottamatta ravintolan sisätilaa (ulkoterassilla sai olla).

Nähtävyyksien kiertelemisen lisäksi vietettiin aikaa vuokramökillä. Mökkejä varatessa kun ilmoitti etukäteen, että tarvitsee koiraperheelle sopivan mökin, niin se järjestyi joka kohteesta. Daisylle mökeillä vietetty aika tarjosi hyvää lepoaikaa reissussa.

Laivoilla matkustaminen onnistui hyvin. Viking Amorellalla meillä oli ikkunallinen lemmikkihytti, joka oli kiva. Laivan sisätiloissa sai myös koiran kanssa liikkua, lukuun ottamatta ravintoloita. Amorellan suureksi miinukseksi täytyy kuitenkin mainita ”koirien wc”, joka oli pieni kumimatto alustainen laatikko ulkokannella. Daisy ei suostunut pissamaan tällaiseen laatikkoon ollenkaan. Ei varmaankaan ymmärtänyt edes laatikon tarkoitusta. Olin ajatellut etukäteen, että pissatuspaikka olisi hieman isompi hiekka-alustainen (tms) paikka ulkokannella, jolloin koira olisi paremmin ymmärtänyt laatikon tarkoituksen. Onneksi meidän matka ei kuitenkaan kestänyt kuin Turku-Maarianhamina välin, niin Daisy jaksoi pidätellä matkan ajan.

Paluumatkalla matkustimme Ahvenanmaan saaristossa pariin otteeseen pienemmillä laivoilla lyhyet matkat saarilta toisille. Niissäkin matkustaminen onnistui koiran kanssa suht hyvin. Toisessa laivoista koiraa ei saanut viedä laivan sisätiloihin ollenkaan, vaan vietimme matkan ulkokannella lipan alla sijaitsevassa pöydässä. Toisessa laivassa puolestaan päästiin sisätilapöytään, joka tuntui kivalta (jos joku olisi saanut allegiaoireita, niin sitten olisi täytynyt tuollakin siirtyä ulkokannelle). Daisy sai myös pari nakkipalaa tällä toisella laivalla henkilökunnalta. Ihanaa törmätä tällaiseen koiraystävälliseen palveluun!

Reissaaminen Daisyn kanssa onnistui suhteellisen hyvin. Toki koiran kanssa matkustaminen vaatii aina lisäsuunnittelua ja oikeanlaista asennetta. Kaikki kun ei kuitenkaan onnistu yhtä vaivattomasti kuin ilman lemmikkiä matkustettaessa eikä kaikkiin kohteisiin pääse koiran kanssa sisään.

Plussana on se, ettei koiralle tarvitse etsiä loma-ajan hoitopaikkaa. Uskon, että Daisy nautti perheen kanssa vietetyn ajan lisäksi erityisesti mökkeilystä ja ulkoilusta erilaisissa maisemissa.

Ps. Meitä varoiteltiin etukäteen punkeista useammaltakin taholta Ahvenanmaalle lähdettäessä. Yhtään punkkia ei kuitenkaan onneksi vastaan sattunut, joskin vältettiin kyllä pitkissä heinikoissa liikkumista.

(Postauksen kuvissa Daisy Getavuorella Ahvenanmaalla x 3 ja alimmassa kuvassa Naantalissa).

Daisy saapui meille 3 vuotta sitten

Kolme yhteistä vuotta Daisyn kanssa takana ♥. Näin olin kolme vuotta sitten kirjoittanut, kun Daisy oli ollut meillä parin päivän ajan:

***

Nyt se on vihdoin totta. Meillä on oma koira! Toissa iltana haettiin Daisy (Arkadian Villan Beautiful Daisy) kotiin ♥ .
Kaksi yötä on nyt siis takana ja paria lyhyttä heräämistä lukuunottamatta yöt ovat menneet oikein hienosti. Tuloiltana ja eilisaamuna Daisy muutamaan otteeseen hieman vikisi jotain, mutta eilen päivällä vaikutti jo kotiutuneen hyvin. 
Daisy tekee hienosti pissit ja kakat ulos, kunhan vain tähtää itse ajoituksen ulos viennille oikein. Toki sisällekin välillä tekee, mutta tyytyväinen olen aloitukseen. Pääasiassa nätisti ”kulkee” ulkona hihnassa.  Haistelee maata, eikä rimpuile ees taas. 
Eilen päivällä ruoka maistui huonommin, mutta muuten on syönyt ihan hyvin. Tytär ystävänsä kanssa on leikittänyt Daisyä tämän hereillä ollessa. Kovasti myös uni maistuu pienelle neidille. Nytkin nukkuu tuossa jalkojeni vieressä matolla, kun kirjoitan tätä tekstiä keittiön pöydässä.
Daisy on kyllä heti hurmannut meidän koko porukan. Tästä alkaa yhteinen matkamme. Toivon Daisylle pitkää, tervettä ja onnellista elämäntaivalta perheemme kanssa ♥ .

***

Tätä lukiessa muistui mieleen, kuinka ihania ja jännittäviä päiviä nuo ensimmäiset päivät olivatkaan.

Kesäturkit koirille

Leikkasin Daisylle ja Lilylle viikonlopun aikana lyhyet kesäturkit. Niin upeat kuin hienosti hoidetut pitkät turkit cottoneilla onkin, niin itselläni ei ole aika ja rahkeet tähän omilla koirilla riittäneet. Vaatisi oman kokemukseni mukaan joka viikottaisen pesun, föönin ja turkin selvittelyn takuista rautakammalla/harjalla/karstalla, jos tähän haluaisi päästä. Ja meillä tietenkin tämä x 2. Aikaa menisi siis monen monta tuntia viikossa pelkästään turkkien hoitoon. Itselleni tämä tuntuu kyllä ainakin tässä elämäntilanteessa liian suurelta tuntimäärältä perheen, kodin, työn ja muiden lemmikkien / eläinharrastusten ohella tehtäväksi.

Ja erityisesti näillä helteillä tuntuu kyllä ihan kivalta koirienkin kannalta, että saavat olla lyhyessä turkissa. Onhan se varmasti vilpoisempi olla kuin mitä valtavassa turkissa.

Olen tähän mennessä leikannut Daisyn ja Lilyn turkit aina saksilla alas, mutta koska koen tämän erityisesti tassujen ja vatsan alueen osalta haastavana, niin ajattelin jatkossa kokeilla trimmeriä. Olenkin nyt tutkinut netistä, että mikä laite voisi olla paras mahdollinen. Kirjoittelen aiheesta lisää, kunhan löydän sopivan ja olen saanut myös käyttökokemuksia siitä.