Kuvakimara tallin synttäreiltä

Sunnuntaina pyörähdin kotihommien välissä talli Kaviohovin 5-vuotis synttäreillä viemässä omat onnitteluni. Omistaja Sari sai kukan ja kortin. Hevosille vein porkkanoita :).

Kahvit hörpättiin tallissa ja ulkona kierrettiin katsomassa hevosia. Minulle kaikki hepat ovatkin vähintäänkin nimeltä tuttuja. Ja suurimman osan kanssa olen ollut myös erilaisilla tunneilla/kursseilla kuluneen vuoden aikana, kuten ratsastustunnilla, maastakäsittelykurssilla ja/tai varsakurssilla.

Otin synttäreillä kaikista tallin hevosista kuvia ja postauksen kuvakimarasta löytyy jokainen heistä ♥.

Varsakurssilla osa 2

Huh, onpas ollut menoa ja meininkiä kuluneen viikon aikana ja stressinsietoa on koeteltu arjen pyörteissä. Viime viikonlopun eläinharrastuspuuhista olisi tehnyt mieli kirjoittaa jo aiemmin viikolla tänne blogiin, mutta ei vaan aika ja voimat ole riittäneet. Nyt siis tulossa viikonlopun aikana parikin postausta viime viikonlopun tapahtumista. Aloitetaan varsakurssin toisesta kurssikerrasta. Ekasta kirjoitinkin jo aiemmin postauksessa Varsakurssi.

Toisella kurssikerralla pääsimme hoitamaan varsoja tallin käytävällä sekä liikuttelemaan ja taluttamaan heitä ulkona kentällä. Itse olin tällä kertaa Ässä varsan ja äitinsä Ellin kanssa harjoittelemassa. Kylläpäs meillä olikin Ässän kanssa jännää harjoituksissa, aloittelijoita kun ollaan kumpikin näissä jutuissa. Taluttaessa meinasi iskeä Ässälle jumitus välillä päälle, mutta noin muutoin harjoitukset meni kuitenkin minusta kivasti ottaen huomioon varsan ja minun lähtötaso (joista omani on olematon 😅 ). Ellin kanssa ollaankin jo vanhoja tuttuja kevään ratsastustunnilta 😊.

Kiitos Kaviohoviin vielä tätäkin kautta ainutlaatuisesta ja mielenkiintoisesta kurssista hurmaavien varsojen kanssa.

Huomenna jatketaankin sitten postauksella gerbiilinäyttelypäivästä, jota vietimme viime lauantaina Jyväskylässä.

Postauksen kuvat: Sari Rikman.

Viikonlopun lemmikki- ja eläinharrastuspuuhia

R2-poikueen gerbiilinpoikaset tulevat ylihuomenna luovutusikään (6 viikkoa). Kaikki kolme poikasta voivat hyvin ja ovat virkeitä vipeltäjiä. Eilen otettiin käsittelytreenien yhteydessä valokuvia. Yllä näistä kolme otosta, joissa poseeraa kauniisti Ronaldo ♥.

Itse käsittelen poikasia tehostetusti (suhteessa aikuisiin gerbiileihin), jotta ne tottuisivat ihmiseen ja käsiteltävänä olemiseen. Vaikkei gerbiileistä yleensä tulekaan paikallaan kökötteleviä sylilemmikeitä (ovat vilkkaita menijöitä), niin kuitenkin niitä tulee pystyä pitämään sylissä/kädessä ja käsittelemään.

R2-poikueen lisäksi meille syntyi tälle kesälle vielä toinenkin poikue, kun Queenie pyöräytti vielä S2-poikueenkin tällä viikolla. Gerbiileillä voi tehdä enintään kaksi poikuetta peräkkäin ja tämän jälkeen emä tulee päästää poikastauolle lepäilemään ja viettämään normaalia laumaelämää. Meillä emät tekevät joko yhden tai toisinaan kaksi poikuetta peräkkäin. Tämä vaihtelee. Kolmatta ei siis kuitenkaan missään tapauksessa tule. Yleensä meillä emät tekevät ylipäätään koko elämänsä aikana 1-2 poikuetta, joskus ihan harvoin on jollekin syntynyt 3 poikuetta elämänsä aikana. S2-poikueesta lisää myöhemmin, kunhan poikaset kasvavat vielä.

Eilen kävin yli 2 kuukauden tauon jälkeen ratsastamassa. Kivasti meni :). Onneksi Velmu (kuvassa) ei turhia hötkyile, vaan sain rauhassa palautella mieleen hoitoa, varustamista sekä ratsastusradan teitä käynnissä kentällä.

Ps. Minulla oli eilen ratsastaessa kokeilussa turvaliivi, ekaa kertaa ikinä. Olin kyseistä turvaliiviä kyllä kaupassa kokeillut ennen ostoa, mutta vasta käytännössä sai nyt oikeasti tuntumaa millainen se on päällä liikkeessä ja hevosen selässä. Kyllähän se hieman painavalta ja kankealta tuntui suhteessa siihen, ettei ole turvaliiviä ollenkaan. Tosin, en tiedä voisiko joku eri malli, merkki ja/tai koko olla parempi päällä. Mutta niin tai näin, niin kyllähän tällainen varmasti suojaa keskikeholle antaa hevosen selästä pudotessa.

Mietin, että kesäkuisen tippumisen hetkellä kun olisi ollut tällainen turvaliivi päällä, niin varmasti olisi yli kuukauden kestäneeltä kylkikivulta välttynyt (puhumattakaan, että olisi sattunut jotain oikeasti vakavaa). Hieman siis olen kyllä kankeutta ja painoa valmis sietämäänkin, jotta voi suojata kallisarvoisia ”sisuskaluja”. Mutta täytyy miettiä, että löytyisikö jossain vaiheessa vielä parempi turvaliivi.

Paluu heppailun pariin

Olen pitänyt kesällä taukoa tallilla käymisessä. Kirjoitinkin aiemmin tauon syistä postauksessa Heppailut kesätauolla.

Elokuussa taukoni päättyy ja olenkin jo varannut pari uutta kurssia Kaviohoviin. Liittyen hevostaitoihin, maastakäsittelyyn sekä varsoihin. Itseäni heppailussa on kiehtonut kokoajaan kaikkein eniten hevosten kohtaaminen, käsittely ja hoitaminen. Suuren eläimen läheisyydessä ja läsnäolossa on jotain hyvin voimaannuttavaa.

Ratsastuksen osalta ei ole vielä mitään päivämääriä sovittuna, mutta ratsaillekin on tarkoitus elokuun tienoilla palata. Ensimmäisellä kerralla tavoitteeni on mennä lähinnä käyntiä kenttää ympäri :). Aika sitten näyttää, että miten ratsastus lähtee taas käyntiin ja etenemään tauon jälkeen.

Olen kesän tauon aikana pohdiskellut myös erilaisia vaihtoehtoja ratsastamiselle. Jos ratsastus jäisi, niin ainakin toivoisin heppailun jatkuvan jossain muodossa maastakäsittelyn, hevosten hoitamisen ja tallihommien merkeissä. Mutta tosiaan, aika näyttää. Täältä blogista voi jatkossa(kin) seurailla heppatouhujen etenemistä.

Ps. Postauksen kuva toukokuulta, jolloin vierailimme tyttäreni kanssa Hepokuuselassa yhden maastoratsastuksen verran. Kuvan on ottanut tyttäreni ♥.

Heppailut kesätauolla

Tällä hetkellä oma heppailuharrastamiseni on kesätauolla. Tähän on parikin syytä. Ensimmäinen on se, että oma vakkaritallini on toimintansa osalta kesälomilla. Toinen syy löytyy ratsastustapaturmasta, josta olen toipumassa.

Putosin kesäkuussa ratsastustunnilla (ensimmäistä kertaa elämässäni) hevosen selästä ravissa aika hurjalla tyylillä ja loukkasin niin kylkeä, jalkoja kuin käsiäkin. Pahemmilta vammoilta onneksi vältyin ja tästä olen äärettömän kiitollinen. Sen verran kovaa fyysistä iskua kehoon kuitenkin tuli, että kävely meni tapaturman jälkeen toisella jalalla linkuttamiseksi ja ruhjeita/mustelmia/kipuja oli useamman viikon ajan ympäri kehoa.

Tällä hetkellä toipuminen on jo pitkällä. Pystyn kävelemään jo normaalisti eikä kivut enää valvota öisin. Sen verran putoamisen seuraukset vielä kehossa kuitenkin tuntuvat, että tietyissä asennoissa oikean jalan polveen tulee kipua, samoin oikean puoleinen kylki kipuilee venyessään tietyissä asennoissa. Näitä ei onneksi tosiaan kuitenkaan ole enää kuin vain tietyissä asennoissa.

Koirien kanssa kävelylenkit onnistuvat jo hyvin. Kävimme tällä viikolla mieheni kanssa myös jo pyörälenkillä, eikä sen suhteen ollut mitään haasteita. Kahvakuulailemaan en kuitenkaan vielä pysty, koska kylki ei kestä vaadittavia liikkeitä eikä venymistä, eikä polvi kyykätä kahvakuulan kanssa. Onneksi kävely ja pyöräily kuitenkin onnistuvat, niin pääsee jo liikkumaan.

Heppailemaan olisi tarkoitus palata loppukesästä. Luulen, että ratsastuksen osalta ekalle kerralle riittää lähinnä käynti kenttää ympäri ja rauhallinen paluu asian äärelle.

Hevosia onkin jo ikävä. Varsinkin niitä, keillä olen eniten saanut kuluneen puolen aikana ratsastaa ja keitä hoitaa; postauksen kuvituksen hoitavaa Velmua sekä Elliä, Hilppaa ja Humua. Ja toki kaikkia ihmisiäkin kiva sitten nähdä taas, keihin olen tallilla ehtinyt tutustua :).

Mutta siis, nyt toistaiseksi heppailut kesätauolla ja näihin palailen myöhemmin loppukesästä / alkusyksystä.

Maastakäsittelyn peruskurssi

Suomenhevostamma Hilppa on vanha tekijä siedätysasioissa.
Pallon heittelyyn hän ei tuumannut mitään :).
Suomenhevosruuna Topi maastakäsittelytunnilla.

Huhtikuussa 2021 suoritin Kaviohovissa hevosten maastakäsittelyn peruskurssin. Kurssilla tutustuttiin ja käytiin läpi muun muassa seuraavanlaisia aiheita:

♥ Hevosen liikuttelua maastakäsin omilla pienillä eleillä (tallissa ja ulkona) haluamaansa suuntaan sivulle, taakse- ja eteenpäin (noin 500 kg heppaa kun ei ole mielekästä lähteä itse työntämällä työntämään haluamaansa suuntaan ;), vaan liikkumiset on suositeltavaa hoitua näillä muilla keinoilla).

♥ Hevosen taluttamista (pyritään siihen, että hevonen seuraa ihmisen kehoa ja kehonkieltä liikkelle lähdettäessä, liikkumisen nopeudessa ja pysähtymisessä eikä heppaa tarvitsisi ”vetää narusta perässä”), kaukoperuutusta, neliössä seisomista ja niskanmyötäysharjoituksia.

♥ Hevosen elinolosuhteita ja rutiineja, laumajärjestystä, luontaista käyttäytymistä, elekieltä ja kommunikointia sekä kouluttamisen perusteita.

♥ Hevosten siedättämistä jännittäviin asioihin/esineisiin (siedätysesineinä toimivat muun muassa jumppapallot, pressut, sateenvarjot ja kolinapullot). 

On tärkeää, että hevosia siedätetään erilaisille asioille ja esineille. Näin voidaan opettaa jännittävien tapahtumien kohtaamista jo ennakkoon. Jos jännittävät asiat tapahtuvat ihan yllättäen äkillisessä tilanteessa ilman etukäteisharjoittelua (esimerkiksi ratsastaessa yhtäkkinen tuulessa heiluva ja rapiseva suojapressu voi säikyttää hevosen), ne voivat saada aikaan pakoreaktion. Pakoeläimenä hevonen usein tarjoaa ensimmäiseksi keinoksi pakenemista. Lisäksi voi tulla myös puolustusreaktioita tai lamaantumista. Ongelmat hevosten käyttäytymisessä johtuvat usein puutteellisesta koulutuksesta ja siedätyksestä. Tärkeää olisikin, jos erilaisten jännittävien tilanteiden, asioiden ja esineiden kohtaamista olisi harjoiteltu rauhallisessa tilanteessa jo ennen kuin oikea ”tilanne on päällä”, jolloin ollaan jo auttamattomasti liian myöhässä. 

Kiitos Kaviohovin Sarille hyvästä kurssista!

CwC Istunnan ja liikkeen biomekaniikan peruskurssilla

Maaliskuussa 2021 osallistuin Kaviohovissa CwC Istunnan ja liikkeen biomekaniikan peruskurssille. Kurssi sisälsi neljän tunnin teorian istunnasta ja ratsastuksen biomekaniikasta oheisharjoituksineen. Tämän jälkeen ratsastimme ja kokeilimme oppimaamme käytännössä.

Sisällä harjoittelimme oikeanlaista istuntaa ”puuhevosselän” päällä satulassa sekä jumppapallolla kehonhallintaa jarruttaessa ja liikkeelle lähdettäessä. Ulkona kentällä ratsastaessa harjoittelimme teoriassa oppimaamme käytännössä käynnissä, jarruttaessa, liikkeelle lähdettäessä ja ravissa. 

Sisällä teoria ja harjoitukset menivät oikein mukavasti ja sain vahvistusta jo aiemmilla tunneilla oppimiini asioihin. Kelin osalta meille sattui aika kurjat olosuhteet lopun ratsastusosioon lumipyryn ja viiman vuoksi. Itselläni oli varsinkin sormet aivan jäässä (olisi pitänyt laittaa paksummat käsineet) ja oma keskittymiseni hieman kärsi tästä. Onneksi sain kuitenkin paksummat hanskat kurssikaverilta lopputunnin ajaksi lainaan, niin tämä hieman helpotti. Kiitos ystävällisyydestä!

Istuinluut löytyvät jo aika mukavasti ratsastaessa ja istuntani on kehittynyt valtavasti sitten ihan ensimmäisen ratsastuskerran, mutta toki edelleen alkeissa olen. Kehonhallinnan osalta oma tämän hetken ykköskehityskohteeni on saada yläkehon hallintaa paremmaksi erityisesti ravin aikana. Ravissa hartiat alkavat herkästi ”hypätä korviin” ja rintakehä avautua liiankin paljon. Aikaa, harjoittelua ja kärsivällisyyttä tarvitaan. Ratsastushan on oikeasti vaikea laji, vaikka ei-ratsastaneet saattavat ehkä kuvitella, että mikäs siinä, kunhan hyppää selkään ja istuu ja hevonen hoitaa hommat ;).

Peruskurssin jälkeen halukkaat voivat jatkaa jatkokurssille, jossa mukaan harjoituksiin tulee myös laukka jne. Oman tasoiselleni aloittelijalle tämä peruskurssi on vielä tässä vaiheessa oikein riittävä eli jatkoskurssin aika on vasta sitten joskus myöhemmin. Itsehän en ole esimerkiksi laukkaa vielä kertaakaan edes mennytkään.

Kiitos taas paljon Sarille hyvistä opeista!

Ratsastuksen aloitus

Suomenhevostamma Hilppa ja minä talvella 2021. Kuvan ottanut Sari Rikman.

Omat ihka ensimmäiset ratsastustuntini olivat yksityistunteja ja tapahtuivat loka-joulukuussa 2020. Yksityistunneista ensimmäinen tapahtui eri tallilla, kuin mihin sitten toisesta kerrasta alkaen asetuin. 

Ensimmäisestä yksityistunnista jäi oikeastaan hieman hämmentynyt olo (harjoittelimme kentällä käyntiä ja ravia). Toisaalta olin itsestäni ylpeä, koska uskalsin ensimmäistä kertaa elämässäni nousta hevosen selkään ja sain käynnissä homman sujumaan ensimmäiseksi kerraksi mielestäni ihan yllättävänkin kivasti. Toisaalta taas ravista jäi hieman epäileväinen olo. Ravi pomputti yllättävänkin kovasti ja meinasin pari kertaa jopa horjahtaa selästä alas. Tunnin lopuksi hevosen selästä alas tullessani lensin selälleni kenttään ja vaikkei siinä sattunutkaan mitenkään, niin säikähdin tilannetta kuitenkin hieman. 

Näin jälkikäteen ajateltuna olisin ensimmäisellä kerralla voinut esittää toiveen, että pelkkä käynti ja rauhallinen tutustuminen hevoseen, välineisiin jne riittävät tyyliselleni alokkaalle. En tällaista hoksannut edes ajatella. Onneksi en kuitenkaan antanut periksi kaatumis- ja ravisäikähdykselleni, vaan aloin suunnitella uutta tuntia jo melko pian perään. 

Erinäisten mutkien kautta päädyin sitten toisesta yksityistunnista alkaen talli Kaviohoviin, johon sitten jäinkin. Siellä seuraavat kaksi yksityistuntia olivatkin sitten erilaisia kuin ensimmäinen oli ollut. Lähdimme rauhalliseen tahtiin harjoittelemaan hevosen hoitoa (harjaus ja kavioiden puhdistus), varustamista, purkamista, satulassa istuntaa, liikkeelle lähtöä, jarruttamista, ohjaamista ja käyntiä kentällä. Raviin ei näillä kerroilla edes menty. Tämä tahti tuntui itselleni erittäin sopivalta. 

Tästä jatkoin aikuisten alkeiskurssille, jossa jatkoimme edellä kuvaamieni asioiden harjoittelua. Alkeiskurssin lopulla otimme myös jo lyhyitä ravipätkiä ja ilokseni en kokenutkaan nyt tunnetta, että tippuisin selästä. Myös hevosen selästä laskeutumiset tapahtuivat rauhallisesti enkä lentänyt niiden yhteydessä selälleni kenttään. Kaikin puolin alkeiskurssista jäi innostunut ja onnistunut olo, koska se sopi niin hyvin omaan tasooni ja tahtiini.

Alkeiskurssin jälkeen jatkoin aikuisten jatkoalkeisiin, jossa jatkui muun muassa raviosuuksien pidentäminen ja oikeanlaisen istunnan ja kehon hallinnan harjoittelu. Sillä tiellä nyt ollaan :).  

Mikä hevosissa ja ratsastuksessa inspiroi?

Hevos- ja ratsastusharrastustani on nyt takana puoli vuotta. Pohdiskelin, että mikä näiden ensimmäisien kuukausien aikana on saanut innostuksen heppailuun heräämään ja mitkä tekijät tässä harrastuksessa eniten viehättävät itseäni. Seuraavia asioita nousi mieleeni: 

Hevosen läsnäolo ja yhteys. Suuren hevosen lähellä oleminen, harjaaminen, rapsutteleminen jne on voimaannuttavaa. Jotenkin sitä aistii voimakkaasti hevosen läsnäolon, vaikka heppa vaan seisoisi paikallaan hoidettaessa eikä näennäisesti reagoisikaan paljoakaan, mutta selvästi kuitenkin aistii tilannetta. Tätä en osaa oikein sanallisesti tarkemmin kuvata, läsnäolo ja yhteys on tunne kehossa ja mielessä :).

Omien pelkojen voittaminen ja edistymisen huomaaminen. Alkuun jo se, että uskalsin nousta hevosen selkään ensimmäisiä kertoja elämässäni ja osasin itsenäisesti ohjata hevosta käynnissä kentällä tuntuivat hienoilta saavutuksilta. Ratsastus on vaikea laji ja joidenkin juttujen kanssa ”takkuaminen” välillä toki myös turhauttaa. Näinä hetkinä kun muistelee vaikkapa sitä, etten ole vielä vuosi sitten ollut ikinä edes hevosen lähellä ja selässä, niin siihen nähden edistymistä on tapahtunut kyllä ihan hurjasti.

Heppailu on mitä parhainta mindfulnessia. Ratsastaessa ja hevosten seurassa sitä on tietoisesti läsnä juuri tässä ja nyt. Keskittyen hoitaessa ja maastakäsitellessä hevoseen, ja ratsastaessa myös oman kehon hallintaan, liikkeisiin ja ratsastusopettajan ohjeisiin. Siinä ei mieti menneitä eikä tulevia, vaan on läsnä nykyhetkessä.

Hyvinvointia ja terveyttä edistävät tekijät; liikunta ja yhteisöllisyys. Ratsastaessa saa liikuntaa ja se lisää kehonhallintaa. Nostan tässä kohtaa esille myös yhteisöllisyyden. Kun käy samalla tallilla, alkaa ikään kuin hiljalleen kuulua siihen ”talliyhteisöön” ja ratsastusporukkaan. Juuri joki aika sitten neurologi Markku T. Hyypän kirjoittamana mielenkiintoisista tutkimustuloksista, hän kirjoitti muun muassa näin ”Sosiaalis-kulttuurinen pääoma pidentää ikää tehokkaammin kuin laihduttaminen tai kuntoilu, ja lenkillekin kannattaisi lähteä porukalla”.

Olen aina ollut eläinrakas. Tykkään hoitaa eläimiä ja puuhailla niiden kanssa.