Meillä on poikasia

Kollaasissa poikaset yläkuvissa ja vanhemmat alakuvissa.

Meillä on tänä vuonna naaraat tiinehtyneet huonommin kuin koskaan koko gerbiilikasvattaja-aikanani. Joskus aiemminkin on ollut vastaavaa, muttei koskaan näin pitkästi.

Nyt meillä on kuitenkin pitkästä aikaa poikue ♥. Tämän vuoden ensimmäinen. Aika pieni poikue on kyseessä, 3 poikasta. Mutta ihanaa, että edes nämäkin. Poikasissa 2 x black ja 1 x burmese.

Poikueen isä on Tohinan Cheek (dove cb) ja emä Jakarandan Queenie (burmese). Kuten nimestä voi päätelläkin, niin poikueen isä on tullut meille toiselta viralliselta kasvattajalta Tohinan gerbolasta. Isän isä on Rebel´s Eagle Eye (lilac) ja isän emä Cherry-Berry’s Ultra Bra (agouti). Poikueen emä puolestaan on oma kasvattini jo 7.polvessa. Emän isä on VV-20 VJUN-20 CV-20 Jakarandan Elmeri (smoke) ja emä VJUN-20 Jakarandan Hermione (burmese). Poikasten vanhemmat ja isovanhemmat ovat siis kaikki suomalaisten luotettavien virallisten kasvattajien kasvatteja ♥ .

Tämä on kasvatukseni R2-poikue. Eli aakkoset ovat toista kertaa menossa kierrostaan läpi. Jos vaan kaikki menee hyvin, niin teen poikasille rekisteripaperit noin 4 viikon iässä ja lähetän paperit SGY:n rekisteröijälle virallista rekisteröintiä varten.

Katselin aktiivisesti EM-jalkapalloa alkukesästä mieheni kanssa, ja tästä inspiroituneena poikaset tulevat saamaan nimensä jalkapalloilijoiden mukaan: Jakarandan Ronaldo, Jakarandan Ronaldinho ja Jakarandan Rapinoe.

Poikaset ovat vasta pieniä, joten mitä vaan voi vielä sattua. Toivotaan kuitenkin hurjasti, että he kasvavat ja kehittyvät normaalisti ja kaikki menee hyvin.

Gerbiileiden virikkeet

Gerbiileiden tärkeimmät virikkeet terraariossa ovat runsas purun määrä kaivelua varten, tunneleissa/pesäkoloissa olemisen mahdollisuus sekä jyrsittävät/silputtavat materiaalit, kuten pahvirullat, pahvilaatikot ja oksat.

Gerbiilit ovat kotoisin Mongolian sisämään ylängöiltä. Niitä tavataan myös Etelä-Siperiasta ja Pohjois-Kiinasta. Luonnossa gerbiilit elävät hiekka- ja saviaavikoilla, pensaikoissa, aroilla ja vuoriston laaksoissa. Ne kaivavat maahan koloja lähelle kasveja, joiden juuret estävät koloja romahtamasta. Kolot ovat tyypillisesti puolisen metriä syviä ja noin 4 cm leveitä. Samaan luolaan on useita eri sisäänkäyntejä. Niissä gerbiilit elävät perhekunnittain ja lepäävät vuorokauden kuumimmat ja kylmimmät hetket. (Lähde: Wikipedia).

Gerbiilit ovat siis kaivajia ja viettävät luonnossa osan ajastaan luolissa. Näitä lajille tyypillisiä elinoloja me gerbiileiden omistajatkin pyrimme lemmikeillemme tarjoamaan. Mahdollisuuden kaivella ja päästä ”luolaan”. 

Suomessa terraarioissa on käytössä kuivikkeena ja virikkeenä yleisimmin kutterin purua. Tätä on gerbiileiden helppo kaivaa ja tehdä tunneleita. Itselläni on lisäksi terraarioiden pohjilla purujen alla käytössä puutunneleita. Nämä tarjoavat omalta osaltaan gerbiileille mahdollisuuden päästä ”luolaan maan alle”. Puutunneleiden lisäksi terraarioissani on puumökkejä ja kookoksenkuoria pesäpaikkoina.

Terraario on häkkiä parempi asumus gerbiileille tästäkin syystä, että sinne saa purua huomattavasti paksumman kerroksen kuin häkkiin.

Jyrsittäväksi gerbiileille sopii wc-paperirullat, talouspaperirullat, tyhjät puhtaat pahvilaatikot, oksat ja kuivattu heinä. Ulkoa tuodut oksat tulee pitää uunissa 200 asteessa noin 10 min (riippuu oksien paksuudesta). Oksien tulee olla myrkyttömiä lehtipuiden oksia.

Gerbiilit ovat laumaeläimiä, joten niiden hyvinvoinnille äärettömän tärkeää on myös kiva laumakaveri/laumakaverit. Tästä aiheesta teen myöhemmin ihan oma postauksensa, koska aiheeseen liittyy monenlaisia huomion arvioisia seikkoja.

Miksi olen halunnut gerbiilikasvattajaksi?

Löysin gerbiilikasvatukseni kotisivujen arkistoista tekstin, jonka olen kirjoittanut vuonna 2015. Tuolloin vasta suunnittelin kasvattajaksi ryhtymistä, eikä ensimmäistäkään poikuetta ollut vielä syntynyt. Tekstissä pohdin syitä, että miksi kasvattajaksi haluan. Näin olen kirjoittanut:

***

Miksi haluan gerbiilikasvattajaksi?

Miksi niitä on niin monta? Eikö muutama gerbiili riitä? Miksi haluat kasvattajaksi? Veikkaan, että tässä on kysymyksiä, joihin saatan tulevaisuudessa joutua vastaamaan. Meillä on tällä hetkellä 8 gerbiiliä ja sekin määrä tuntuu joistakin olevan jo suuri. Entä sitten, kun gerbuja alkaa olla sellainen määrä, kuin kasvattajilla nyt yleensä tuppaa olemaan? Tyyliin 20-30 kpl? Siinä sitä voi riittää monella ihmettelemistä :).

Niin, miksi sitten haluan gerbiilikasvattajaksi ja suuren gerbolan ”emännäksi”? Miksi yksi gerbiililauma yhdessä terraariossa ei riitä?

– Normaalia (?) suuremman eläinmäärän pitäminen on aina kiehtonut minua. Muistan jo ihan lapsesta, että esimerkiksi leikeissäni mielikuvituseläimiä (vaikkapa koiria) oli aina isompi lauma, ei koskaan yksi.
– Nuoresta naisesta saakka lemmikkien kasvatustyö ja kaikki mitä siihen liittyy on kiinnostanut kovasti. Muistan jo koiraharrastamisen aikaan, että nimekkäät Cavalier kasvattajat olivat ihan idoleitani :).
– On mielenkiintoista omistaa erilaisia gerbiileitä, joilla on kaikilla omanlaiset persoonallisuutensa sekä seurata erilaisten gerbulaumojen puuhia ja laumakäyttäytymistä. Ja pitää niistä hyvää huolta ♥.
– Pienten gerbujen syntymää, kasvua ja kehitystä on varmasti ihana seurata.
– Sukutaulut, genetiikka, gerbujen erilaiset värit ja niiden periytyminen on todella mielenkiintoista. 
– Haluisin ”luoda jotain omaa” (toki nöyrin mielin ja luontoa kunnioittaen). Oman gerbiililinjan kasvattaminen ja sen pitkällä tähtäimellä tapahtuva parantaminen aina enemmän ja enemmän kohti rotumääritelmää kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta (ja toki haastavaltakin).

Tässä joitain vastauksia kysymyksiin. Tietenkin ymmärrän, ettei kasvattaminen olen vain tällaista ”ruusuilla tanssimista” ja olenkin jo psyykannut itseäni siihen, miten valmistautua erilaisiin haasteisiin ja kasvatustyön surullisempiin puoliin (kuten vaikkapa poikasten menehtymiseen). Tässä postauksessa pääpointtina on nyt siis kuitenkin ne positiiviset jutut ja se miksi kasvatustyö kiehtoo erityisen paljon! Mutta siis: Jalat kuitenkin maassa, vaikka pää onkin pilvissä :D.

***

Olipas kyllä hauskaa lukea tämä nyt, kun ensimmäisten poikueiden syntymästä on jo 5½ vuotta. Ja ihmeellistä kuinka hyvin olenkaan osannut ennakoida ja nähdä asioita. Ihan samoja juttuja voin allekirjoittaa tänäkin päivänä, kuin mitä olen vuonna 2015 ranskalaisin viivoin kirjannut ja viimeisessä kappaleessa pohtinut. Niin näitä hienoja puolia kuin myös ”ei ruusuilla tanssimista” on kuluneisiin vuosiin mahtunut.

Ehkä jos jotain tähän kirjoitukseen tänä päivänä vielä lisäisin, niin viimeiseen ranskalaisen viivan kohtaan kirjaisin rotumääritelmän lisäksi terveyden ja luonteen. Vaikka itse muistankin näitä pitäneeni aina oleellisina pointteina kasvatuksessani, mutta tänä päivänä sen kirjaisin tähän listaankin ihan ylös ja nähtäville.

Ps. Alun pohdintoihin siitä, että millaisia kysymyksiä tulen saamaan. Tyypillisin kysymys ja ”kestosuosikki” on ollut joka vuosi: Kuinka monta sulla niitä on? (Linkistä klikkaamalla pääsee lukemaan, että monta niitä tällä hetkellä nyt onkaan :)).

Kuinka monta sulla niitä on?

Yksi harrastuksistani on gerbiilikasvatus ja saankin aika usein otsikon mukaisen kysymyksen. Kuinka monta gerbiiliä gerbolassamme asustelee? Tämän kysymyksen siivittämäni jaan tännekin meillä kotona tällä hetkellä asuvat gerbiilimme :).

Urokset 

Jakarandan Xero (Xero), burmese
Jakarandan Xeppo (Xeppo), smoke
CV-19 Jakarandan Xulevi (Xulevi), smoke
CV-20 Jakarandan Casino Royale (Casino), burmese
VV-20 VJUN-20 CV-20 Jakarandan Elmeri (Elmeri), smoke
CV-20 Jakarandan Eemeli (Eemeli), PEW
CV-20 Jakarandan Hedvig (Hedvig), black
Jakarandan Loisto (Loisto), dove cb
Jakarandan Qasimir (Qasimir), burmese
Jakarandan Qasper (Qasper), smoke
Jakarandan Qikipop (Qikipop), smoke
Jakarandan Qasanova (Qasanova), cappuccino
Tohinan Cheek (Cheek), dove cb

Naaraat

VJUN-20 Jakarandan Hermione (Hermione), burmese
Jakarandan Hiinokka (Hiinokka), black
Jakarandan Odessa (Odessa), black pied
Jakarandan Pretty Woman (Pretty), black
Jakarandan Princess (Princess), black
Jakarandan Queenie (Queenie), burmese
Jakarandan Quutar (Quutar), burmese
Rebel`s Diamond (Diamond), black
Rebel`s Dolly (Dolly), lilac pied

Eli 22 gerbsua meillä tällä hetkellä asustelee gerbiilihuoneessa. Juu, määrä voi kuulostaa ”maallikosta” aika isolta, mutta itseasiassa tämä on jopa suht vähäinenkin yleiseen tasoon nähden ;). Aika tyypillistä on, että gerbiilikasvattajalla on noin 30-40 gerbiiliä.

Itsellänikin määrä on ylimmillään (muutama vuosi sitten) ollut yli 40, mutta olen vähentänyt kasvatustoimintaa viime aikoina tarkoituksellisesti. Tavoitteeni on ollut siirtää painopistettä gerbiiliharrastamisessani kasvatuksesta ja kasvattieni kanssa näyttelyissä käymisestä viralliseksi gerbiilituomariksi opiskelemiseen ja pienimuotoisempaan kasvatukseen. 

Kasvatuksen osalta tavoitteenani on lähinnä pitää oma Jakarandan sukulinjani tulevaisuudessakin jatkuvana ja toki panostaa jatkossakin kasvatuksessa gerbiileiden luonteeseen ja terveyteen. Pisin kasvatuslinjani on jo 7.sukupolvea pitkä.

Sanomattakin on tietenkin selvää, että gerbiileille hyvien ja lajille tyypillisten elinolojen tarjoaminen on minulle tärkeää ja kaikki meillä asuvat gerbsut ovat ensisijaisesti lemmikkejä, vaikka näyttelyissä käyvätkin ja osa jalostuseläiminäkin toimii.

Opiskelemaan gerbiileiden viralliseksi tuomariksi

Kirjoitin aiemmin gerbiiliharrastamisestani postauksessa Gerbiiliharrastamista 6 vuotta. Postauksessa mainitsin, että tämän hetken tulevaisuuden tavoitteeni on valmistua viralliseksi gerbiilituomariksi. Suoritin viime vuoden lopulla TOA:n (tuomariominaisuuksien arviointikoe) ja minut hyväksyttiin viralliseksi tuomariopiskelijaksi. 

Vaikka varsinaiset opiskelut ovatkin vasta edessä päin, niin jo tähänkin mennessä on pitänyt tapahtua aika paljon, jotta ovet tuomariopiskelijaksi ovat ylipäätään auenneet. 

Vaadittavia ja jo suorittamiani asioita ovat muun muassa olleet: 

Valmistuminen gerbiileiden PET- eli lemmikkituomariksi. Tämäkin oli ihan oma prosessinsa eri vaiheineen ja vaatisi oman postauksensa. Valmistuin PET-tuomariksi toissa vuonna.

Kasvattajakurssin suorittaminen hyväksytysti läpi. Suoritettu.

Gerbiilikasvatusta vähintään 3 vuotta takana virallisella kasvattajanimellä ja kunakin vuonna vähintään yhden standarivärisen poikasen rekisteröinti. Itse olen kasvattanut gerbiileitä 5½ vuotta ja rekisteröin aina kaikki poikaset SGY:n viralliseen rekisteriin. Poikasia on syntynyt tähän mennessä Q2-poikueeseen asti eli aakkoset on parasta aikaa menossa toista kertaa läpi kierroksen.

Jokaisena edellä vaaditusta 3 vuodesta on tullut esittää näeyttelyssä vähintään yksi oma standardivärinen kasvatti niin, että se on saanut L1-palkinnon. Omat kasvattini ovat pärjänneet hienosti näyttelyissä, joten tämäkin kohta ylittyy kirkkaasti.

Tällaista kaikkea on siis tähän mennessä jo tullut tehtyä. Nyt sitten vaan odotellaan, että koronatilanne helpottaa ja pääsen näyttelyihin suorittamaan opiskeluihin vaadittavia kuunteluita ja harjoitus- ja koearvosteluita. 

Gerbiiliharrastamista 6 vuotta

Aktiivinen gerbiiliharrastaminen ja -kasvattaminen ovat kuuluneet elämääni yli 6 vuoden ajan. Vuonna 2015 meille saapui ensimmäiset kasvatauseläimeni kahdelta viralliselta gerbiilikasvattajalta (toiselta tuli uroksia ja toiselta naaraita). Tuolloin aloin myös aktiivisesti keräämään tietoa gerbiileiden kasvatuksesta, opiskelemaan Suomen gerbiiliyhdistyksen (SGY) kasvattajamateriaalia, käymään gerbiilinäyttelyissä ja hankkimaan tarvikkeita, kuten lisää terraarioita gerbiilihuoneeseen.

Tammikuussa 2016 syntyi ensimmäiset poikueeni ja samana vuonna sain myös SGY:n virallisen kasvattajanimen Jakarandan. Kasvattajanimi ei tullut ”kuin Manulle illallinen”, vaan sen eteen piti tehdä työtä. Kuten suorittaa SGY:n teoriakoe ja käytännön koe genetiikkaosioineen, tehdä kirjallinen selvitys omista kasvatuseläimistä ja -tiloista, kasvatuksen tavoitteista jne. Kasvataukseni päävärit ovat black, burmese ja smoke.

Kasvatuksen ohella olen toiminut kuluneina vuosina aktiivisesti myös erilaisssa SGY:n toimihenkilötehtävissä, kuten Aavikkorumpu-jäsenlehden päätoimittajana. Olin myös kaksi kautta SGY:n hallituksessa, ensimmäisenä vuonna varajäsenenä ja toisena varsinaisena jäsenenä.

Gerbiilinäyttelyt ovat olleet keskeinen osa gerbiiliharrastamistani. Ympäri Suomea on tullut reissattua näyttelyissä, aina Oulusta Helsinkiin ja Kuopiosta Humppilaan. Huikeimmat tulokset ovat olleet:


– 3 x Vuoden Kasvattaja tittelin voitto. Vuosina 2017, 2019 ja 2020.

– 2 x Vuoden Voittaja gerbiilit; 2019 Jakarandan Quicksand (burmese) ja 2020 Jakarandan Elmeri (smoke).  

Tämän hetken tulevaisuuden tavoitteeni gerbiiliharrastamisen saralla on valmistua viralliseksi gerbiilituomariksi. Suoritin viime vuoden lopulla TOA:n (tuomariominaisuuksien arviointikoe) ja minut hyväksyttiin viralliseksi tuomariopiskelijaksi.  Nyt sitten vain odotellaan, että korona helpottaisi ja pääsin suorittamaan opiskeluihin sisältyviä harjoitteluita. Nämä tapahtuvat näyttelyissä live-tilanteissa, joten opiskelutkaan eivät voi edetä ennenkuin näyttelyitä päästään taas järjestämään.