Gerbiileiden käsittely

Lisäsin gerbiilikasvatukseni kotisivuille muutamia vinkkejä käsittelyyn gerbiileitä lemmikiksi harkitseville ja tuoreille gerbiileiden omistajille. Jaan vinkit samalla tänne blogiinikin.

  • Gerbiilit eivät ole paikallaan viihtyviä ja kököttäviä sylilemmikkejä. Vilkkaudesta huolimatta niitä pystyy kuitenkin pitämään käsissä ja käsittelemään.
  • Jo kasvattajan luona poikaset totutetaan käsittelyyn. Käsittelyä kannattaa jatkaa lemmikkikodissa säännöllisesti, näin omista lemmikeistä saa mahdollisimman käsikesyjä.
  • Käsittelyyn totuttaminen on tärkeää myös terveydentilan tarkistamiseksi (hampaat, hajurauhanen jne) sekä mahdollisia hoitotoimenpiteitä ajatellen (kuten lääkitseminen).
  • Gerbiili otetaan terraariosta työntämällä käsi / kädet sen alle ja nostetaan, esimerkiksi kun gerbiili on terraarion nurkassa.
  • Jos gerbiiliä on alkuun hankala saada kiinni terraariosta, niin apuna voi käyttää esimerkiksi tyhjää talouspaperirullaa, kun gerbiili menee rullaan, niin toinen pää suljetaan kädellä ja toisesta päästä gerbiili liu`utetaan kädelle purun pinnan lähellä. Jahtaamista tulee välttää.
  • Aloittelijan kannattaa käsitellä gerbiiliä matalalla (kuten purun pinnan päällä terraariossa) ja opetella rauhallisia ja varmoja otteita. Näin ollen gerbiili ei tipu korkealta, jos se sattuisikin sinkoamaan käsistä pois.
  • Jos haluaa pitää kättä terraariossa (ei ole millään muotoa pakollista), että tulevat kiipeilemään kädelle, niin kannattaa huomioida, että jos näykkivät (ei tee kipeää, on eri kuin varsinainen pureminen), niin ei kannata vetää kättä pois, vaan siirtää gerbiiliä varovasti hieman kädellä pois päin. Jos käden vetää aina pois kun gerbiili näykkii, niin voi alkaa puremaan, kun hoksaa että tällä tavalla käden saa pois terraariosta. Tarvitsee siis opettaa, että näykkimisellä käsi ei poistu terraariosta. Tarvittaessa vaikka nahkahanskat kädessä pitää kättä terraariossa, jos näykkiminen ärsyttää. Kaikilla ei siis tällaista esiinny, mutta jos tällaista ilmenee, niin kannattaa toimia näiden ohjeiden mukaan.
  • Käsittelyssäkin pätee vanha sanonta ”harjoitus tekee mestarin”.

Lemmikkimessut Tampereella

Eilinen päiväni vierähti Lemmikki Tampere messuilla Suomen Gerbiiliyhdistys ry:tä (SGY) edustamassa. Meillä oli ständillä mukana gerbiileitä (terraarioissa ja kuljetusbokseissa) ja pöydillä yhdistystuotteita sekä esitteitä.

Messuyleisölle esittelimme ständillä niin gerbiileitä lemmikkeinä kuin yhdistyksemme toimintaakin. Ohjelmalavalla pääsin myös pitämään lyhyen ja tiiviin luennon näistä aiheista.

Ihanaa olisi ollut jäädä vielä toiseenkin messupäivään (messujen kesto la-su), mutta hyvä, että edes lauantai onnistui osaltani. Oli kyllä tosi mukava ja virkistävä päivä yhdessä Nooran (Tohinan gerbiilit) ja Tiinan (Taikametsän gerbiilit) kanssa.

(Ylimmän kuvakollaasin kuvat Noora Salmisen ja Tiina Kääriäisen ottamia).

Meidän gerbolan gerbiileistä mukana oli lauma: Jakarandan Casino Royale (burmese) ikä 2 v 4 kk, Jakarandan Qasper (smoke) ikä 10 kk ja Jakarandan Qasanova (colouspoint honey fox) ikä 10 kk.

Yleisin kysymys lapsilta taisi olla ”Saako niitä silittää?”. Ja saihan niitä, minun käsissäni :). Vaihtelin päivän mittaan silitettävää gerbua, niin gerbut saivat kyllä hyvin myös levätäkin boksissa.

(Kuvakollaasi on aiemmin otettu).

Paljon olisi ollut messuilla nähtävää ja koettavaa. Oma päiväni keskittyi pitkälti SGY:n edustamiseen, joten kamalasti en ehtinyt muuhun menoon mukaan. Pikaisen kierroksen kuitenkin tein hallin läpi ja olihan siellä lemmikkejä ja ohjelmaa aina jyrsijöistä alpakoihin ja agilitystä akvaariokaloihin (ja kaikkea siltä väliltä). Laaja kattaus siis kaikkia ihania lemmikkejä ja mukavia eläinharrastuksia.

Oli kyllä mahtavaa kaiken koronaeristyksen jälkeen päästä messuhumuun mukaan. Vaikka päivä olikin pitkä ajomatkoineen ja messupäivineen, niin henkisesti oli kyllä virkistäytynyt ja iloinen mieli illalla kotiin päästessä. Sitten vain seuraavia tapahtumia odottelemaan :).

Ps. Instagramissa päivittyy lemmikkijutuistani ja gerbiiliharrastamisestani kaksikin tiliä: @suvinlemmikit ja @jakarandangerbiilit

Viikon varrelta

Otettiin eilen koirien kanssa kuvia karvatyynyn päällä. Lily vasemmalla ja Daisy oikealla. Meidän kaunottaret ♥.

Syyskuun loppua kohti mennään. Syyskuu on noussut yhdeksi omista suosikkikuukausistani. Rakastan ruskaa ja kauniita kuulaita syyspäiviä. Sadepäivät on kyllä kurjia siinä mielessä, että koiria saa jatkuvasti pestä ulkoa tullessa. Mutta jos tämä seikka unohdetaan, niin sadepäivätkin silloin tällöin menee. Oma unenlaatuni myös paranee, kun yöllä on pimeää ja asunnossa viileää.

T2-poikueen gerbiilipoikanen. Ikää 3½ viikkoa. ♥

Gerbolasta on tällä viikolla lähtenyt / lähdössä S2-poikueen pienokaisia uusiin lemmikkikoteihin. Ihanaa, että kaikille lähteville pienokaisille on taas löytynyt huolehtivan ja välittävän tuntuiset uudet kodit.

T2-poikueesta puolestaan olen jättämässä kaikki 6 poikasta toistaiseksi kotiin, koska haluan seurailla rauhassa keistä heistä kasvaa jalostukseen/näyttelyihin sopivimmat yksilöt. Tämä poikue on ensimmäinen black-poikue kolmannessa polvessa, joten on tässä mielessä suuren kiinnostukseni kohteena, että mitä heistä kasvaa.

Ensi viikonloppuna olen lähdössä edustamaan lemmikkimessuille Tampereelle SGY:n ständille ja ohjelmalavalle. Muutama gerbulauma lähtee kanssani reissuun. Messuihin liittyen olemme etukäteisvalmisteluja tehneet. Hauska on lähteä ja mielenkiinnolla odotan jo tapahtumaa. Yritän saada sitten blogiinkin messuilta jotain koostetta aikaiseksi.

Muotovalio

Tällä viikolla saapui postissa smoke-värisen urokseni Elmerin muotovalio-ruusuke ♥. Kaikkine titteleineen Elmeri on nyt siis viralliselta nimeltään:

MVA VV-20 VJUN-20 CV-20 Jakarandan Elmeri.

Muotovalion arvoon tarvitaan kolmesta eri näyttelystä MVA-sert. Muotovalioserti jaetaan näyttelyn parhaalle urokselle ja parhaalle naaraalle virallisessa luokassa.

Champion arvon on saanut aiemmin viisi kasvattiani, mutta muotovalioita ei ole aiemmin ollut. Aika hieno saavutus siis :). Champion arvoon tarvitaan kolmesta eri näyttelystä ns. irtoSERT eli irtoserti, joka myönnetään virallisessa luokassa gerbiilille, joka on tuomarin mielestä erinomainen. Irtosertin saaneista eläimistä valitaan ROP1-5-sijoittuvat eläimet.

Champion arvon ovat menneinä vuosina saaneet Jakarandan Da Capo, Jakarandan Escada Joyful, Jakarandan Q-Raketti, Jakarandan Quicksand ja Jakarandan Muskotti.

Kasvatusvärinä black

Viime viikolla syntyi tämän vuoden kolmas gerbiilipoikueemme ♥. Poikueessa on 6 poikasta, joista kaikki black-värisiä. Isä CV-20 Jakarandan Hedvig (black) ja emä Jakarandan Pretty Woman (black). Myös poikasten isovanhemmat ovat kaikki black-värisiä. Poikaset kuvakollaasissa vasemmalla puolella (olivat kuljetusboksissa kuvauksen ajan).

Black on ollut yhdessä burmesen kanssa pääkasvatusvärini jo ihan alusta asti (eka Jakarandan poikue syntyi noin 5 vuotta 8 kuukautta sitten), mutta vasta nyt voi hiljalleen alkaa oikeasti puhua black kasvatuksesta :). Tähän mennessä kyseinen väri on ollut itselläni enemmän tai vähemmän vain burmesen apuvärinä. Nyt kuitenkin siis syntyi poikue, jossa kolmessa polvessa kaikki black-värisiä ♥.

Toki gerbiilikasvatuksessa on ihan hurjasti muitakin huomioon otettavia seikkoja kuin rotumääritelmän mukainen väri (terveys, luonne, laumakäyttäytyminen, ulkomuoto..), mutta kyllä väri kuitenkin on yksi tekijä, jota me viralliset kasvattajat pyrimme jalostamaan eteenpäin.

Black-värin tulisi olla sysimusta, ilman valkoisia karvoja, ilman valkoisia leuka- tai tassumerkkejä. Kuulostaa teoriassa aika helpolta tavoitteelta värikasvatukseen, mutta on käytännössä todella haastavaa. Blackin käyttäminen muiden värien apuvärinä kasvatuksessa on lisännyt/lisää resessiivejä, huonontaa väriä hailakammaksi, tuo valkoisia karvoja jne. Ja näitä onkin haastavaa alkaa jalostamaan pois, kun hyvän värisiä kasvatuseläimiä on vaikeaa löytää.

Tällä hetkellä nyt kuitenkin iloitsen tästä poikueesta ja mielenkiinnolla jään seuraamaan, että mitä heistä kasvaa.

Gerbiilinäyttely Jyväskylässä

Viime viikonloppuna päästiin piiitkästä aikaa järjestämään gerbiilinäyttely. Ensimmäinen tänä vuonna (kiitos koronan). Näyttely järjestettiin Jyväskylässä ja se kulki elokuun mukaisesti nimellä Elonkorjuunäyttely. Näyttelyssä oli tarkkaan suunnitellut koronarajoitukset ja -toimenpiteet. Sisältäen esimerkiksi maskien käytön ja yleisön rajaamisen näyttelystä kokonaan pois (normaalioloissa näyttelyt ovat yleisölle avoimia).

Itse olin mukana yhtenä näyttelyn pääjärjestäjistä yhdessä SGY:n hallituslaisten kanssa. Kyllähän siinä monenlaista puuhaa ja pohdittavaa oli ennen kuin näyttelypäivään asti päästiin. Ja toki työ jatkui koko näyttelypäivän halki, sisältäen niin näyttelytilan järjestelyä, toimihenkilötehtäviä, ruokien valmistamista tuomareille ja toimihenkilöille yms.

Näyttelyssä järjestettiin gerbiileille viralliset eli ulkomuotoluokat, pet eli lemmikkiluokat sekä silppurikisa. Virallisessa luokassa tuomari arvostelee tuomaripöydällä gerbiilin väriä ja ulkomuotoa peilaten rotumääritelmään. Pet luokassa puolestaan arvostellaan gerbiilin lemmikkiominaisuuksia, terveyttä ja luonnetta / kuntoa ja käsiteltävyyttä. (Tietenkin virallisessakin luokassa gerbiilin pitää olla terve ja käsiteltävissä oleva). Molemmissa luokissa tuomarilla on apunaan sihteeri kirjaamassa arvostelukaavakkeeseen tuomarin kommentit sekä assari, joka tuo gerbiilit kuljetusbokseissa tuomaripyödälle arvostelun ajaksi. Tuomarit eivät tiedä kenen omistajan kukakin gerbiili on.

Silppurikisassa gerbiilit kisaavat keskenään wc-paperirullien silppuamisesta. Jokainen gerbiili (monoluokka) tai gerbiilit (stereoluokka) saavat pahvirullan kuljetusboksiina ja voittaja/voittajat ovat se/ne, jotka saavat 5 minuutissa eniten rullaa jyrsittyä/silputtua. 🙂

Omia gerbiileitäni oli mukana virallisessa luokassa. Tässä omieni näyttelypalkinnot. Tuomari Minttu Vettenterä.

VV-20 VJUN-20 CV-20 Jakarandan Elmeri: ROP1, MVA-SERT, PPU
Jakarandan Quutar: ROP3, MVA-SERT, PPN
Jakarandan Qasper: ROP4, SERT
Jakarandan Qasimir: SERT
CV-20 Jakarandan Hedvig: SERT, PYU
Rebel’s Diamond: SERT, PYN
Jakarandan Qikipop: KUMA
Jakarandan Qasanova: tuomarin suosikki, paras ei-standardi
Paras kasvattajaluokka: Jakarandan black ja burmese, kokoonpanolla: Jakarandan Qasimir (burmese), Jakarandan Quutar (burmese), Jakarandan Hedvig (black), Jakarandan Just like Star (black).

💎 Tämän näyttelyn myötä Elmeristä tuli MVA eli muotovalio 💕.

Hieno näyttelypäivä oli meillä! Oli kyllä ihana nähdä sekä vanhaa tuttua että uudempaakin gerbiiliporukkaa eri puolelta Suomea. Suuri kiitos lähtee vielä tätäkin kautta kaikille tuomareille, toimihenkilöille ja osallistujille ❤️. Ja tietenkin itse gerbiileille 🥰.

Viikonlopun lemmikki- ja eläinharrastuspuuhia

R2-poikueen gerbiilinpoikaset tulevat ylihuomenna luovutusikään (6 viikkoa). Kaikki kolme poikasta voivat hyvin ja ovat virkeitä vipeltäjiä. Eilen otettiin käsittelytreenien yhteydessä valokuvia. Yllä näistä kolme otosta, joissa poseeraa kauniisti Ronaldo ♥.

Itse käsittelen poikasia tehostetusti (suhteessa aikuisiin gerbiileihin), jotta ne tottuisivat ihmiseen ja käsiteltävänä olemiseen. Vaikkei gerbiileistä yleensä tulekaan paikallaan kökötteleviä sylilemmikeitä (ovat vilkkaita menijöitä), niin kuitenkin niitä tulee pystyä pitämään sylissä/kädessä ja käsittelemään.

R2-poikueen lisäksi meille syntyi tälle kesälle vielä toinenkin poikue, kun Queenie pyöräytti vielä S2-poikueenkin tällä viikolla. Gerbiileillä voi tehdä enintään kaksi poikuetta peräkkäin ja tämän jälkeen emä tulee päästää poikastauolle lepäilemään ja viettämään normaalia laumaelämää. Meillä emät tekevät joko yhden tai toisinaan kaksi poikuetta peräkkäin. Tämä vaihtelee. Kolmatta ei siis kuitenkaan missään tapauksessa tule. Yleensä meillä emät tekevät ylipäätään koko elämänsä aikana 1-2 poikuetta, joskus ihan harvoin on jollekin syntynyt 3 poikuetta elämänsä aikana. S2-poikueesta lisää myöhemmin, kunhan poikaset kasvavat vielä.

Eilen kävin yli 2 kuukauden tauon jälkeen ratsastamassa. Kivasti meni :). Onneksi Velmu (kuvassa) ei turhia hötkyile, vaan sain rauhassa palautella mieleen hoitoa, varustamista sekä ratsastusradan teitä käynnissä kentällä.

Ps. Minulla oli eilen ratsastaessa kokeilussa turvaliivi, ekaa kertaa ikinä. Olin kyseistä turvaliiviä kyllä kaupassa kokeillut ennen ostoa, mutta vasta käytännössä sai nyt oikeasti tuntumaa millainen se on päällä liikkeessä ja hevosen selässä. Kyllähän se hieman painavalta ja kankealta tuntui suhteessa siihen, ettei ole turvaliiviä ollenkaan. Tosin, en tiedä voisiko joku eri malli, merkki ja/tai koko olla parempi päällä. Mutta niin tai näin, niin kyllähän tällainen varmasti suojaa keskikeholle antaa hevosen selästä pudotessa.

Mietin, että kesäkuisen tippumisen hetkellä kun olisi ollut tällainen turvaliivi päällä, niin varmasti olisi yli kuukauden kestäneeltä kylkikivulta välttynyt (puhumattakaan, että olisi sattunut jotain oikeasti vakavaa). Hieman siis olen kyllä kankeutta ja painoa valmis sietämäänkin, jotta voi suojata kallisarvoisia ”sisuskaluja”. Mutta täytyy miettiä, että löytyisikö jossain vaiheessa vielä parempi turvaliivi.

Gerbiilikasvatuksen tilat

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on blogikasvatustilat.jpg

Gerbiilikasvatus on harrastus, jossa riittävät tilat ovat yksi tärkeimmistä edellytyksistä. Ilman sopivia tiloja ja riittävää määrää terraarioita ei tavoitteellista kasvatusta pysty tekemään.

Olen siitä onnekas, että minulla on meidän kodin ”kellarikerroksessa” käytössä oma huone gerbiilikasvatukselle. Huone on puoliksi maan alla ja pysyy näin ollen kesähelteilläkin viileänä. Sijainti on erinomainen siinäkin mielessä, että näin kasvatusharrastukseni häiritsee perheemme arkea ja kodin yleisilmettä mahdollisimman vähän. Tekisi mieli sanoa, että ei häiritse oikeastaan juuri mitenkään.

Alkuvaiheessa huoneen sisustukseen meni rutkasti aikaa ja rahaa, kun hommasin kaikki hyllyköt ja tasot terraarioille sekä tietenkin itse terraariot. Kaikki terraariot ostin Tori.fin kautta käytettyinä. Olikin aika suuri työ etsiä ja hakea ne kaikki yksitellen maailmalta. Ehdottomasti kuitenkin järkevä ratkaisu, koska näin hinta tuli huomattavasti edullisemmaksi (ja toki ekologisemmaksikin). Uudet terraariot kun ovat kalliita. Kannet terraarioihin teimme mieheni kanssa pääasiassa itse, koska vain muutamassa oli sopiva kansi valmiina. Kansissa on puurimakehykset ja metalliverkkoa.

Ilmanpuhdistimen hommasin myös jo gerbiilikasvatuksen alkuvaiheessa huoneeseen vähentämään purunpölyn määrää. Käytössä on Electrolux EAP 150 ilmanpuhdistin. Muuten olen ollut puhdistimeen tyytyväinen, mutta suodattimien vaihto on tullut hinnakkaaksi. Laitteessa on kaksikin eri suodatinta, jotka pitää säännöllisin väliajoin vaihtaa. Alkusisustamisen jälkeen gerbiilihuoneessa tehtävä työ keskittyy siivoamiseen. Sisältäen säännöllistä imurointia, pölyjen pyyhkimistä, lattioiden pesua jne. Niin ja tietenkin terraarioiden siivousta.

Sopivien tilojen lisäksi gerbiilikasvattaja tarvitsee aikaa, rahaa, tietoa&taitoa, pitkäjänteisyyttä, sisukkuutta ja intohimoa kasvattamista kohtaan. Ja toki, jos tavoitteena on rotumääritelmän mukainen ulkomuoto ja väri sekä näyttelymenestys, niin myös hyvää gerbiilisilmää ja tavoitteellisuutta. Mutta näistä lisää joskus myöhemmin.

Gerbiileiden yhteen totuttaminen

Lupasin postauksessa Gerbiili on laumaeläin kirjoittaa gerbiileiden yhteen totuttamisesta. Tässäpä siis lupaamani blogikirjoitus :). Jakamani ohjeet ovat sellaisia, jotka olen lukuisia gerbiililaumoja yhteen totuttaneena todennut itse meillä hyvin toimiviksi. Koska erilaisilla laumoilla on hieman erilaiset totutusohjeet, niin jaan tässä niitä omiksi kohdikseen.

Aikuinen uros ja luovutusikäinen (6 viikkoa) urospoikanen / urospoikaset

Tämä on totutus, jossa en käytä ollenkaan totutusverkkoa, vaan yhdistän aikuisen ja poikaset (pienessä tilassa) kuljetusboksissa suoraan yhteen. Kuljetusboksiin tulee puhdasta purua, pahvirullia (tai muuta jyrsittävää virikkeeksi), wc-paperia ja siemenseosta. Boksissa ovat joitakin tunteja ja seurailen yhteiselon alkua aktiivisesti. Jos kaikki menee boksissa hyvin ja rauhallisesti, niin pääsevät terraarioon joidenkin tuntien jälkeen. Seuranta terraarioon laittamisen jälkeen.

Aikuiset urokset ja luovutusikäinen (6 viikkoa) uros poikanen

Olen yhdistellyt aikuisten urosten laumaan toisinaan yhden luovutusikäisen poikasen mukaan. Yhdistäminen kuten edellä boksissa.

Aikuinen naaras ja luovutusikäinen (6 viikkoa) naaraspoikanen / naaraspoikaset

Naaraat tarvitsevat verkkototutuksen ennen boksissa yhdistämistä. Kuvakollaasissa näkyy hyvä totutusverkko, jossa on puurimakehykset ja kummallakin puolella rimoja metalliverkkoa. Totutusverkko asetetaan terraarion keskelle. Aikuinen tulee toiselle puolelle ja poikanen/poikaset toiselle puolelle totutusverkkoa. Totutusverkon tulee olla mitoitettu tarkasti terraarion mittojen mukaiseksi, eivätkä gerbiilit saa päästä työntymään toistensa puolelle yli, ali eikä sivuilta. Totustusverkon silmäkoon tulee olla niin pieni, etteivät gerbut pääse puramaan esim. toistensa varpaita verkon silmien läpi. Haju- ja näköyhteys pitää kuitenkin selkeästi tietenkin olla, koska yhteentotuttamassa ollaan.

Gerbiileiden puolia terraariossa vaihdetaan pari kertaa päivässä, jotta hajut sekoittuvat. Itse pidän tällaista porukkaa totutusverkolla noin 3-4 päivää, riippuen toki aikuisen käyttäytymisestä verkolla. Aikuisen pitää tietenkin olla verkolla rauhallinen tai välinpitämätön poikasia kohtaan (ei siis verkolla raapimista eikä hyökkimistä) ennen yhdistämistä boksissa. Itse pyrin kuitenkin siihen, että pääsisin yhdistämään aikuisen ja poikasen/poikaset heti kuin vain mahdollista boksissa (eli en siis pitkitä turhaan verkkototutusta, jos aikuinen on rauhallinen). Mitä lähempänä poikaset ovat luovutusikää lauman päästessä elämään yhteiseloa niin sen parempi. Pyrin siis siihen, että lauma on kasassa hyvän aikaa ennen poikasten murkkuikää. Verkkototuksen jälkeen lauman yhdistäminen boksissa kuten uroksilla (kts edellä).

Aikuinen uros ja naaras, kun tavoitteena on poikaset

Yhteen totuttaminen kuten edellä (verkkototutus noin 2-4 päivää ja yhdistäminen boksissa).

Kaksi aikuista yksin jäänyttä naarasta

Ennen totutusta molempien tulee olla ollut joitakin päiviä yksin, jotta edelliset laumakaverit ovat unohtuneet ennen totutuksen aloittamista. Verkkototutus tapahtuu kuten edellä, mutta on pidempi kestoinen. Itse olen totuttanut monta naarasparia yhteen ja verkkototutuksen aika on vaihdellut kaikesta aina välillä 1 viikko – 1 kuukausi. Jos naaraat ovat rauhallisia verkolla heti toutuksen alussa (ei raapimista eikä hyökkimistä verkolla), niin olen jo viikonkin totutuksen jälkeen yhdistänyt boksissa. (Itse en totutuksissa seuraile naaraiden kiimoja, mutta olen kuullut että osa kasvattajista yhdistää naaraat ainoastaan silloin, kun vähintään toisella naaralla on kiima. Itse olen saanut tehtyä yhdistämiset ilman kiimojen seuraamista. Tämä myös siksi, että kiimaat ajoittuvat myöhään iltaan ja itse haluan tehdä yhdistämisen aamulla, jotta voin seurailla gerbuja yhdistämisen jälkeen boksissa päivällä huolellisesti). Yksin jääneiden aikuisten naaraiden yhteen totutukset ovat onnistuneet ainakin itselläni hyvin.

Kaksi aikuista yksin jäänyttä urosta

Itse olen saanut myös joitakin aikuisia yksin jääneitä uroksia yhdistettyä edellä olevan ohjeen mukaisesti. Toki on myös mahdollisuus ettei totutus onnistu.

Kaikenlaiset muut kokoonpanot

Itse jätän suosiolla edes yrittämättä totuttaa yhteen kaikenlaiset muut kokoonpanot, kuten että laumassa olisi kaksi aikuista gerbiiliä ja siihen yrittäisi totuttaa vielä lisää aikuisia yksilöitä mukaan. Saattahan tällaiset joskus onnistuakin, mutta itse en lähde riskeeraamaan hyvin toimivien laumojen kemiota. Pahimmillaan voi käydä niin, että ne ennestäänkin keskenään toimeen tulleet gerbiilit riitautuvat, kun uusi/uudet yksilöt tulevat sotkemaan lauman arvojärjestystä ja lopulta ihan kaikki ovat yksin ja uusia laumakavereita vailla.

Tärkeät pointit yhdistämisessä

  • Hyvä totutusverkko ehdottoman tärkeää. Panosta tämän laatuun.
  • Gerbiileitä lähdetään yhdistämään ainoastaan, kun suhtautuvat toisiinsa rauhallisesti totutusverkolla (ei raapimista eikä hyökkimistä).
  • Gerbiileiden yhdistäminen pienessä tilassa, jossa hajut sekoittuvat hyvin eivätkä gerbiilit pääse jahtaamaan toisiaan kuten suuressa tilassa olisi mahdollista. Itse käytän kuljetusboksia.
  • Huolellinen seuranta yhdistettäessä, jos aggressiivisuuden merkkejä niin välitön erottaminen ja totutuksen jatkaminen tai luopuminen kyseisestä yhdistämissuunnitelmasta (tilanteen mukaan). Paksut nahkahanskat suojaavat hyvin omia käsiä, jos riitelevät gerbiilit pitää nopeasti erottaa. Tällaiset kannattaa siis aina varata varmuudeksi paikalle uusia gerbiililaumoja yhdistettäessä.
  • Totutukset ainoastaan luovutusikäisillä (6 viikkoa) poikasilla ja aikuisilla gerbuilla. Murkkuiässä gerbiileiden totutus haastavaa.
  • Jos olet aloittelija, niin pyydä aina neuvoa kokeneemmilta. Itse suosittelen SGY:n virallisia kasvattajia tai SGY:n aktiivisia harrastajia.

Gerbiili on laumaeläin

Kollaasissa boksin päällä kuvattavana gerbiililaumani: CV-20 Jakarandan Casino Royale (burmese, 2 vuotta), Jakarandan Qasper (smoke, 7 kk) ja Jakarandan Qasanova (colourpoint honey fox, 7 kk).

Kirjoitin aiemmin gerbiileiden virikkeistä täällä. Postauksessa mainitsin myös, että gerbiileiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää on kiva laumakaveri/laumakaverit. Gerbiilit eivät viihdy yksin, vaan ovat laumaeläimiä. Sopuisan lauman koostamisessa on kuitenkin joitakin huomion arvoisia seikkoja, joista tässä postauksessa muutamia omasta mielestäni tärkeimpiä.

Gerbiilille oma laumakaveri/laumakaverit ovat äärettömän tärkeitä. Kaikkien kanssa ei kuitenkaan toimeen tulla, vaan gerbiilit ovat reviiritietoisia ja niillä on tarkka arvojärjestys laumassa. Näin ollen onkin tärkeää osata koostaa lauma oikein sekä hoitaa uusien laumojen totutukset hyviin/luotettaviin ohjeisiin pohjautuen.

Mitä enemmän laumassa on samanikäisiä gerbiileitä, niin sitä herkemmin ne alkavat tappelemaan selvitellessään lauman arvojärjestystä. Henkilökohtainen suositukseni lemmikkikotiin onkin, että laumassa olisi enintään kaksi samanikäistä gerbiiliä. Eli joko niin, että on kahden saman ikäisen gerbiilin parivaljakko tai sitten suurempi lauma, joka koostuu eri ikäisistä yksilöistä. Kolmen gerbiilin laumoja olen myynyt esimerkiksi niinkin, että on ollut aikuinen uros ja kaksi luovutusikäistä poikasta tai emä kahden luovutusikäisen poikasensa kanssa.

Tietenkin laumojen sopuisuuden kannalta tärkeää on käyttää jalostuksessa ainoastaan laumoissa hyvin muiden kanssa toimeentulevia yksilöitä sekä sellaisia, jotka ovat helposti totutettavissa uuteen kaveriin (toki gerbiileiden laumakäyttäytymisen ja totutuksen lainalaisuudet huomioon ottaen).

Mahdollisuus ristiriidoille on toki aina jonkin asteisena olemassa, vaikka kuinka parhaansa yrittää jalostuksen ja lauman koostamisen kanssa, mutta edellä olevilla keinoilla riskiä voidaan kuitenkin pitää minimissään.

Seuraavassa postauksessa kirjoitan tarkemmin erilaisten laumojen totutuksista.