Gerbiileiden yhteen totuttaminen

Lupasin postauksessa Gerbiili on laumaeläin kirjoittaa gerbiileiden yhteen totuttamisesta. Tässäpä siis lupaamani blogikirjoitus :). Jakamani ohjeet ovat sellaisia, jotka olen lukuisia gerbiililaumoja yhteen totuttaneena todennut itse meillä hyvin toimiviksi. Koska erilaisilla laumoilla on hieman erilaiset totutusohjeet, niin jaan tässä niitä omiksi kohdikseen.

Aikuinen uros ja luovutusikäinen (6 viikkoa) urospoikanen / urospoikaset

Tämä on totutus, jossa en käytä ollenkaan totutusverkkoa, vaan yhdistän aikuisen ja poikaset (pienessä tilassa) kuljetusboksissa suoraan yhteen. Kuljetusboksiin tulee puhdasta purua, pahvirullia (tai muuta jyrsittävää virikkeeksi), wc-paperia ja siemenseosta. Boksissa ovat joitakin tunteja ja seurailen yhteiselon alkua aktiivisesti. Jos kaikki menee boksissa hyvin ja rauhallisesti, niin pääsevät terraarioon joidenkin tuntien jälkeen. Seuranta terraarioon laittamisen jälkeen.

Aikuiset urokset ja luovutusikäinen (6 viikkoa) uros poikanen

Olen yhdistellyt aikuisten urosten laumaan toisinaan yhden luovutusikäisen poikasen mukaan. Yhdistäminen kuten edellä boksissa.

Aikuinen naaras ja luovutusikäinen (6 viikkoa) naaraspoikanen / naaraspoikaset

Naaraat tarvitsevat verkkototutuksen ennen boksissa yhdistämistä. Kuvakollaasissa näkyy hyvä totutusverkko, jossa on puurimakehykset ja kummallakin puolella rimoja metalliverkkoa. Totutusverkko asetetaan terraarion keskelle. Aikuinen tulee toiselle puolelle ja poikanen/poikaset toiselle puolelle totutusverkkoa. Totutusverkon tulee olla mitoitettu tarkasti terraarion mittojen mukaiseksi, eivätkä gerbiilit saa päästä työntymään toistensa puolelle yli, ali eikä sivuilta. Totustusverkon silmäkoon tulee olla niin pieni, etteivät gerbut pääse puramaan esim. toistensa varpaita verkon silmien läpi. Haju- ja näköyhteys pitää kuitenkin selkeästi tietenkin olla, koska yhteentotuttamassa ollaan.

Gerbiileiden puolia terraariossa vaihdetaan pari kertaa päivässä, jotta hajut sekoittuvat. Itse pidän tällaista porukkaa totutusverkolla noin 3-4 päivää, riippuen toki aikuisen käyttäytymisestä verkolla. Aikuisen pitää tietenkin olla verkolla rauhallinen tai välinpitämätön poikasia kohtaan (ei siis verkolla raapimista eikä hyökkimistä) ennen yhdistämistä boksissa. Itse pyrin kuitenkin siihen, että pääsisin yhdistämään aikuisen ja poikasen/poikaset heti kuin vain mahdollista boksissa (eli en siis pitkitä turhaan verkkototutusta, jos aikuinen on rauhallinen). Mitä lähempänä poikaset ovat luovutusikää lauman päästessä elämään yhteiseloa niin sen parempi. Pyrin siis siihen, että lauma on kasassa hyvän aikaa ennen poikasten murkkuikää. Verkkototuksen jälkeen lauman yhdistäminen boksissa kuten uroksilla (kts edellä).

Aikuinen uros ja naaras, kun tavoitteena on poikaset

Yhteen totuttaminen kuten edellä (verkkototutus noin 2-4 päivää ja yhdistäminen boksissa).

Kaksi aikuista yksin jäänyttä naarasta

Ennen totutusta molempien tulee olla ollut joitakin päiviä yksin, jotta edelliset laumakaverit ovat unohtuneet ennen totutuksen aloittamista. Verkkototutus tapahtuu kuten edellä, mutta on pidempi kestoinen. Itse olen totuttanut monta naarasparia yhteen ja verkkototutuksen aika on vaihdellut kaikesta aina välillä 1 viikko – 1 kuukausi. Jos naaraat ovat rauhallisia verkolla heti toutuksen alussa (ei raapimista eikä hyökkimistä verkolla), niin olen jo viikonkin totutuksen jälkeen yhdistänyt boksissa. (Itse en totutuksissa seuraile naaraiden kiimoja, mutta olen kuullut että osa kasvattajista yhdistää naaraat ainoastaan silloin, kun vähintään toisella naaralla on kiima. Itse olen saanut tehtyä yhdistämiset ilman kiimojen seuraamista. Tämä myös siksi, että kiimaat ajoittuvat myöhään iltaan ja itse haluan tehdä yhdistämisen aamulla, jotta voin seurailla gerbuja yhdistämisen jälkeen boksissa päivällä huolellisesti). Yksin jääneiden aikuisten naaraiden yhteen totutukset ovat onnistuneet ainakin itselläni hyvin.

Kaksi aikuista yksin jäänyttä urosta

Itse olen saanut myös joitakin aikuisia yksin jääneitä uroksia yhdistettyä edellä olevan ohjeen mukaisesti. Toki on myös mahdollisuus ettei totutus onnistu.

Kaikenlaiset muut kokoonpanot

Itse jätän suosiolla edes yrittämättä totuttaa yhteen kaikenlaiset muut kokoonpanot, kuten että laumassa olisi kaksi aikuista gerbiiliä ja siihen yrittäisi totuttaa vielä lisää aikuisia yksilöitä mukaan. Saattahan tällaiset joskus onnistuakin, mutta itse en lähde riskeeraamaan hyvin toimivien laumojen kemiota. Pahimmillaan voi käydä niin, että ne ennestäänkin keskenään toimeen tulleet gerbiilit riitautuvat, kun uusi/uudet yksilöt tulevat sotkemaan lauman arvojärjestystä ja lopulta ihan kaikki ovat yksin ja uusia laumakavereita vailla.

Tärkeät pointit yhdistämisessä

  • Hyvä totutusverkko ehdottoman tärkeää. Panosta tämän laatuun.
  • Gerbiileitä lähdetään yhdistämään ainoastaan, kun suhtautuvat toisiinsa rauhallisesti totutusverkolla (ei raapimista eikä hyökkimistä).
  • Gerbiileiden yhdistäminen pienessä tilassa, jossa hajut sekoittuvat hyvin eivätkä gerbiilit pääse jahtaamaan toisiaan kuten suuressa tilassa olisi mahdollista. Itse käytän kuljetusboksia.
  • Huolellinen seuranta yhdistettäessä, jos aggressiivisuuden merkkejä niin välitön erottaminen ja totutuksen jatkaminen tai luopuminen kyseisestä yhdistämissuunnitelmasta (tilanteen mukaan). Paksut nahkahanskat suojaavat hyvin omia käsiä, jos riitelevät gerbiilit pitää nopeasti erottaa. Tällaiset kannattaa siis aina varata varmuudeksi paikalle uusia gerbiililaumoja yhdistettäessä.
  • Totutukset ainoastaan luovutusikäisillä (6 viikkoa) poikasilla ja aikuisilla gerbuilla. Murkkuiässä gerbiileiden totutus haastavaa.
  • Jos olet aloittelija, niin pyydä aina neuvoa kokeneemmilta. Itse suosittelen SGY:n virallisia kasvattajia tai SGY:n aktiivisia harrastajia.

Gerbiili on laumaeläin

Kollaasissa boksin päällä kuvattavana gerbiililaumani: CV-20 Jakarandan Casino Royale (burmese, 2 vuotta), Jakarandan Qasper (smoke, 7 kk) ja Jakarandan Qasanova (colourpoint honey fox, 7 kk).

Kirjoitin aiemmin gerbiileiden virikkeistä täällä. Postauksessa mainitsin myös, että gerbiileiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää on kiva laumakaveri/laumakaverit. Gerbiilit eivät viihdy yksin, vaan ovat laumaeläimiä. Sopuisan lauman koostamisessa on kuitenkin joitakin huomion arvoisia seikkoja, joista tässä postauksessa muutamia omasta mielestäni tärkeimpiä.

Gerbiilille oma laumakaveri/laumakaverit ovat äärettömän tärkeitä. Kaikkien kanssa ei kuitenkaan toimeen tulla, vaan gerbiilit ovat reviiritietoisia ja niillä on tarkka arvojärjestys laumassa. Näin ollen onkin tärkeää osata koostaa lauma oikein sekä hoitaa uusien laumojen totutukset hyviin/luotettaviin ohjeisiin pohjautuen.

Mitä enemmän laumassa on samanikäisiä gerbiileitä, niin sitä herkemmin ne alkavat tappelemaan selvitellessään lauman arvojärjestystä. Henkilökohtainen suositukseni lemmikkikotiin onkin, että laumassa olisi enintään kaksi samanikäistä gerbiiliä. Eli joko niin, että on kahden saman ikäisen gerbiilin parivaljakko tai sitten suurempi lauma, joka koostuu eri ikäisistä yksilöistä. Kolmen gerbiilin laumoja olen myynyt esimerkiksi niinkin, että on ollut aikuinen uros ja kaksi luovutusikäistä poikasta tai emä kahden luovutusikäisen poikasensa kanssa.

Tietenkin laumojen sopuisuuden kannalta tärkeää on käyttää jalostuksessa ainoastaan laumoissa hyvin muiden kanssa toimeentulevia yksilöitä sekä sellaisia, jotka ovat helposti totutettavissa uuteen kaveriin (toki gerbiileiden laumakäyttäytymisen ja totutuksen lainalaisuudet huomioon ottaen).

Mahdollisuus ristiriidoille on toki aina jonkin asteisena olemassa, vaikka kuinka parhaansa yrittää jalostuksen ja lauman koostamisen kanssa, mutta edellä olevilla keinoilla riskiä voidaan kuitenkin pitää minimissään.

Seuraavassa postauksessa kirjoitan tarkemmin erilaisten laumojen totutuksista.