Gerbiileiden käsittely

Lisäsin gerbiilikasvatukseni kotisivuille muutamia vinkkejä käsittelyyn gerbiileitä lemmikiksi harkitseville ja tuoreille gerbiileiden omistajille. Jaan vinkit samalla tänne blogiinikin.

  • Gerbiilit eivät ole paikallaan viihtyviä ja kököttäviä sylilemmikkejä. Vilkkaudesta huolimatta niitä pystyy kuitenkin pitämään käsissä ja käsittelemään.
  • Jo kasvattajan luona poikaset totutetaan käsittelyyn. Käsittelyä kannattaa jatkaa lemmikkikodissa säännöllisesti, näin omista lemmikeistä saa mahdollisimman käsikesyjä.
  • Käsittelyyn totuttaminen on tärkeää myös terveydentilan tarkistamiseksi (hampaat, hajurauhanen jne) sekä mahdollisia hoitotoimenpiteitä ajatellen (kuten lääkitseminen).
  • Gerbiili otetaan terraariosta työntämällä käsi / kädet sen alle ja nostetaan, esimerkiksi kun gerbiili on terraarion nurkassa.
  • Jos gerbiiliä on alkuun hankala saada kiinni terraariosta, niin apuna voi käyttää esimerkiksi tyhjää talouspaperirullaa, kun gerbiili menee rullaan, niin toinen pää suljetaan kädellä ja toisesta päästä gerbiili liu`utetaan kädelle purun pinnan lähellä. Jahtaamista tulee välttää.
  • Aloittelijan kannattaa käsitellä gerbiiliä matalalla (kuten purun pinnan päällä terraariossa) ja opetella rauhallisia ja varmoja otteita. Näin ollen gerbiili ei tipu korkealta, jos se sattuisikin sinkoamaan käsistä pois.
  • Jos haluaa pitää kättä terraariossa (ei ole millään muotoa pakollista), että tulevat kiipeilemään kädelle, niin kannattaa huomioida, että jos näykkivät (ei tee kipeää, on eri kuin varsinainen pureminen), niin ei kannata vetää kättä pois, vaan siirtää gerbiiliä varovasti hieman kädellä pois päin. Jos käden vetää aina pois kun gerbiili näykkii, niin voi alkaa puremaan, kun hoksaa että tällä tavalla käden saa pois terraariosta. Tarvitsee siis opettaa, että näykkimisellä käsi ei poistu terraariosta. Tarvittaessa vaikka nahkahanskat kädessä pitää kättä terraariossa, jos näykkiminen ärsyttää. Kaikilla ei siis tällaista esiinny, mutta jos tällaista ilmenee, niin kannattaa toimia näiden ohjeiden mukaan.
  • Käsittelyssäkin pätee vanha sanonta ”harjoitus tekee mestarin”.

Viikon varrelta

Otettiin eilen koirien kanssa kuvia karvatyynyn päällä. Lily vasemmalla ja Daisy oikealla. Meidän kaunottaret ♥.

Syyskuun loppua kohti mennään. Syyskuu on noussut yhdeksi omista suosikkikuukausistani. Rakastan ruskaa ja kauniita kuulaita syyspäiviä. Sadepäivät on kyllä kurjia siinä mielessä, että koiria saa jatkuvasti pestä ulkoa tullessa. Mutta jos tämä seikka unohdetaan, niin sadepäivätkin silloin tällöin menee. Oma unenlaatuni myös paranee, kun yöllä on pimeää ja asunnossa viileää.

T2-poikueen gerbiilipoikanen. Ikää 3½ viikkoa. ♥

Gerbolasta on tällä viikolla lähtenyt / lähdössä S2-poikueen pienokaisia uusiin lemmikkikoteihin. Ihanaa, että kaikille lähteville pienokaisille on taas löytynyt huolehtivan ja välittävän tuntuiset uudet kodit.

T2-poikueesta puolestaan olen jättämässä kaikki 6 poikasta toistaiseksi kotiin, koska haluan seurailla rauhassa keistä heistä kasvaa jalostukseen/näyttelyihin sopivimmat yksilöt. Tämä poikue on ensimmäinen black-poikue kolmannessa polvessa, joten on tässä mielessä suuren kiinnostukseni kohteena, että mitä heistä kasvaa.

Ensi viikonloppuna olen lähdössä edustamaan lemmikkimessuille Tampereelle SGY:n ständille ja ohjelmalavalle. Muutama gerbulauma lähtee kanssani reissuun. Messuihin liittyen olemme etukäteisvalmisteluja tehneet. Hauska on lähteä ja mielenkiinnolla odotan jo tapahtumaa. Yritän saada sitten blogiinkin messuilta jotain koostetta aikaiseksi.

Muotovalio

Tällä viikolla saapui postissa smoke-värisen urokseni Elmerin muotovalio-ruusuke ♥. Kaikkine titteleineen Elmeri on nyt siis viralliselta nimeltään:

MVA VV-20 VJUN-20 CV-20 Jakarandan Elmeri.

Muotovalion arvoon tarvitaan kolmesta eri näyttelystä MVA-sert. Muotovalioserti jaetaan näyttelyn parhaalle urokselle ja parhaalle naaraalle virallisessa luokassa.

Champion arvon on saanut aiemmin viisi kasvattiani, mutta muotovalioita ei ole aiemmin ollut. Aika hieno saavutus siis :). Champion arvoon tarvitaan kolmesta eri näyttelystä ns. irtoSERT eli irtoserti, joka myönnetään virallisessa luokassa gerbiilille, joka on tuomarin mielestä erinomainen. Irtosertin saaneista eläimistä valitaan ROP1-5-sijoittuvat eläimet.

Champion arvon ovat menneinä vuosina saaneet Jakarandan Da Capo, Jakarandan Escada Joyful, Jakarandan Q-Raketti, Jakarandan Quicksand ja Jakarandan Muskotti.

Kasvatusvärinä black

Viime viikolla syntyi tämän vuoden kolmas gerbiilipoikueemme ♥. Poikueessa on 6 poikasta, joista kaikki black-värisiä. Isä CV-20 Jakarandan Hedvig (black) ja emä Jakarandan Pretty Woman (black). Myös poikasten isovanhemmat ovat kaikki black-värisiä. Poikaset kuvakollaasissa vasemmalla puolella (olivat kuljetusboksissa kuvauksen ajan).

Black on ollut yhdessä burmesen kanssa pääkasvatusvärini jo ihan alusta asti (eka Jakarandan poikue syntyi noin 5 vuotta 8 kuukautta sitten), mutta vasta nyt voi hiljalleen alkaa oikeasti puhua black kasvatuksesta :). Tähän mennessä kyseinen väri on ollut itselläni enemmän tai vähemmän vain burmesen apuvärinä. Nyt kuitenkin siis syntyi poikue, jossa kolmessa polvessa kaikki black-värisiä ♥.

Toki gerbiilikasvatuksessa on ihan hurjasti muitakin huomioon otettavia seikkoja kuin rotumääritelmän mukainen väri (terveys, luonne, laumakäyttäytyminen, ulkomuoto..), mutta kyllä väri kuitenkin on yksi tekijä, jota me viralliset kasvattajat pyrimme jalostamaan eteenpäin.

Black-värin tulisi olla sysimusta, ilman valkoisia karvoja, ilman valkoisia leuka- tai tassumerkkejä. Kuulostaa teoriassa aika helpolta tavoitteelta värikasvatukseen, mutta on käytännössä todella haastavaa. Blackin käyttäminen muiden värien apuvärinä kasvatuksessa on lisännyt/lisää resessiivejä, huonontaa väriä hailakammaksi, tuo valkoisia karvoja jne. Ja näitä onkin haastavaa alkaa jalostamaan pois, kun hyvän värisiä kasvatuseläimiä on vaikeaa löytää.

Tällä hetkellä nyt kuitenkin iloitsen tästä poikueesta ja mielenkiinnolla jään seuraamaan, että mitä heistä kasvaa.

Viikonlopun lemmikki- ja eläinharrastuspuuhia

R2-poikueen gerbiilinpoikaset tulevat ylihuomenna luovutusikään (6 viikkoa). Kaikki kolme poikasta voivat hyvin ja ovat virkeitä vipeltäjiä. Eilen otettiin käsittelytreenien yhteydessä valokuvia. Yllä näistä kolme otosta, joissa poseeraa kauniisti Ronaldo ♥.

Itse käsittelen poikasia tehostetusti (suhteessa aikuisiin gerbiileihin), jotta ne tottuisivat ihmiseen ja käsiteltävänä olemiseen. Vaikkei gerbiileistä yleensä tulekaan paikallaan kökötteleviä sylilemmikeitä (ovat vilkkaita menijöitä), niin kuitenkin niitä tulee pystyä pitämään sylissä/kädessä ja käsittelemään.

R2-poikueen lisäksi meille syntyi tälle kesälle vielä toinenkin poikue, kun Queenie pyöräytti vielä S2-poikueenkin tällä viikolla. Gerbiileillä voi tehdä enintään kaksi poikuetta peräkkäin ja tämän jälkeen emä tulee päästää poikastauolle lepäilemään ja viettämään normaalia laumaelämää. Meillä emät tekevät joko yhden tai toisinaan kaksi poikuetta peräkkäin. Tämä vaihtelee. Kolmatta ei siis kuitenkaan missään tapauksessa tule. Yleensä meillä emät tekevät ylipäätään koko elämänsä aikana 1-2 poikuetta, joskus ihan harvoin on jollekin syntynyt 3 poikuetta elämänsä aikana. S2-poikueesta lisää myöhemmin, kunhan poikaset kasvavat vielä.

Eilen kävin yli 2 kuukauden tauon jälkeen ratsastamassa. Kivasti meni :). Onneksi Velmu (kuvassa) ei turhia hötkyile, vaan sain rauhassa palautella mieleen hoitoa, varustamista sekä ratsastusradan teitä käynnissä kentällä.

Ps. Minulla oli eilen ratsastaessa kokeilussa turvaliivi, ekaa kertaa ikinä. Olin kyseistä turvaliiviä kyllä kaupassa kokeillut ennen ostoa, mutta vasta käytännössä sai nyt oikeasti tuntumaa millainen se on päällä liikkeessä ja hevosen selässä. Kyllähän se hieman painavalta ja kankealta tuntui suhteessa siihen, ettei ole turvaliiviä ollenkaan. Tosin, en tiedä voisiko joku eri malli, merkki ja/tai koko olla parempi päällä. Mutta niin tai näin, niin kyllähän tällainen varmasti suojaa keskikeholle antaa hevosen selästä pudotessa.

Mietin, että kesäkuisen tippumisen hetkellä kun olisi ollut tällainen turvaliivi päällä, niin varmasti olisi yli kuukauden kestäneeltä kylkikivulta välttynyt (puhumattakaan, että olisi sattunut jotain oikeasti vakavaa). Hieman siis olen kyllä kankeutta ja painoa valmis sietämäänkin, jotta voi suojata kallisarvoisia ”sisuskaluja”. Mutta täytyy miettiä, että löytyisikö jossain vaiheessa vielä parempi turvaliivi.

Gerbiilikasvatuksen tilat

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on blogikasvatustilat.jpg

Gerbiilikasvatus on harrastus, jossa riittävät tilat ovat yksi tärkeimmistä edellytyksistä. Ilman sopivia tiloja ja riittävää määrää terraarioita ei tavoitteellista kasvatusta pysty tekemään.

Olen siitä onnekas, että minulla on meidän kodin ”kellarikerroksessa” käytössä oma huone gerbiilikasvatukselle. Huone on puoliksi maan alla ja pysyy näin ollen kesähelteilläkin viileänä. Sijainti on erinomainen siinäkin mielessä, että näin kasvatusharrastukseni häiritsee perheemme arkea ja kodin yleisilmettä mahdollisimman vähän. Tekisi mieli sanoa, että ei häiritse oikeastaan juuri mitenkään.

Alkuvaiheessa huoneen sisustukseen meni rutkasti aikaa ja rahaa, kun hommasin kaikki hyllyköt ja tasot terraarioille sekä tietenkin itse terraariot. Kaikki terraariot ostin Tori.fin kautta käytettyinä. Olikin aika suuri työ etsiä ja hakea ne kaikki yksitellen maailmalta. Ehdottomasti kuitenkin järkevä ratkaisu, koska näin hinta tuli huomattavasti edullisemmaksi (ja toki ekologisemmaksikin). Uudet terraariot kun ovat kalliita. Kannet terraarioihin teimme mieheni kanssa pääasiassa itse, koska vain muutamassa oli sopiva kansi valmiina. Kansissa on puurimakehykset ja metalliverkkoa.

Ilmanpuhdistimen hommasin myös jo gerbiilikasvatuksen alkuvaiheessa huoneeseen vähentämään purunpölyn määrää. Käytössä on Electrolux EAP 150 ilmanpuhdistin. Muuten olen ollut puhdistimeen tyytyväinen, mutta suodattimien vaihto on tullut hinnakkaaksi. Laitteessa on kaksikin eri suodatinta, jotka pitää säännöllisin väliajoin vaihtaa. Alkusisustamisen jälkeen gerbiilihuoneessa tehtävä työ keskittyy siivoamiseen. Sisältäen säännöllistä imurointia, pölyjen pyyhkimistä, lattioiden pesua jne. Niin ja tietenkin terraarioiden siivousta.

Sopivien tilojen lisäksi gerbiilikasvattaja tarvitsee aikaa, rahaa, tietoa&taitoa, pitkäjänteisyyttä, sisukkuutta ja intohimoa kasvattamista kohtaan. Ja toki, jos tavoitteena on rotumääritelmän mukainen ulkomuoto ja väri sekä näyttelymenestys, niin myös hyvää gerbiilisilmää ja tavoitteellisuutta. Mutta näistä lisää joskus myöhemmin.

Meillä on poikasia

Kollaasissa poikaset yläkuvissa ja vanhemmat alakuvissa.

Meillä on tänä vuonna naaraat tiinehtyneet huonommin kuin koskaan koko gerbiilikasvattaja-aikanani. Joskus aiemminkin on ollut vastaavaa, muttei koskaan näin pitkästi.

Nyt meillä on kuitenkin pitkästä aikaa poikue ♥. Tämän vuoden ensimmäinen. Aika pieni poikue on kyseessä, 3 poikasta. Mutta ihanaa, että edes nämäkin. Poikasissa 2 x black ja 1 x burmese.

Poikueen isä on Tohinan Cheek (dove cb) ja emä Jakarandan Queenie (burmese). Kuten nimestä voi päätelläkin, niin poikueen isä on tullut meille toiselta viralliselta kasvattajalta Tohinan gerbolasta. Isän isä on Rebel´s Eagle Eye (lilac) ja isän emä Cherry-Berry’s Ultra Bra (agouti). Poikueen emä puolestaan on oma kasvattini jo 7.polvessa. Emän isä on VV-20 VJUN-20 CV-20 Jakarandan Elmeri (smoke) ja emä VJUN-20 Jakarandan Hermione (burmese). Poikasten vanhemmat ja isovanhemmat ovat siis kaikki suomalaisten luotettavien virallisten kasvattajien kasvatteja ♥ .

Tämä on kasvatukseni R2-poikue. Eli aakkoset ovat toista kertaa menossa kierrostaan läpi. Jos vaan kaikki menee hyvin, niin teen poikasille rekisteripaperit noin 4 viikon iässä ja lähetän paperit SGY:n rekisteröijälle virallista rekisteröintiä varten.

Katselin aktiivisesti EM-jalkapalloa alkukesästä mieheni kanssa, ja tästä inspiroituneena poikaset tulevat saamaan nimensä jalkapalloilijoiden mukaan: Jakarandan Ronaldo, Jakarandan Ronaldinho ja Jakarandan Rapinoe.

Poikaset ovat vasta pieniä, joten mitä vaan voi vielä sattua. Toivotaan kuitenkin hurjasti, että he kasvavat ja kehittyvät normaalisti ja kaikki menee hyvin.

Miksi olen halunnut gerbiilikasvattajaksi?

Löysin gerbiilikasvatukseni kotisivujen arkistoista tekstin, jonka olen kirjoittanut vuonna 2015. Tuolloin vasta suunnittelin kasvattajaksi ryhtymistä, eikä ensimmäistäkään poikuetta ollut vielä syntynyt. Tekstissä pohdin syitä, että miksi kasvattajaksi haluan. Näin olen kirjoittanut:

***

Miksi haluan gerbiilikasvattajaksi?

Miksi niitä on niin monta? Eikö muutama gerbiili riitä? Miksi haluat kasvattajaksi? Veikkaan, että tässä on kysymyksiä, joihin saatan tulevaisuudessa joutua vastaamaan. Meillä on tällä hetkellä 8 gerbiiliä ja sekin määrä tuntuu joistakin olevan jo suuri. Entä sitten, kun gerbuja alkaa olla sellainen määrä, kuin kasvattajilla nyt yleensä tuppaa olemaan? Tyyliin 20-30 kpl? Siinä sitä voi riittää monella ihmettelemistä :).

Niin, miksi sitten haluan gerbiilikasvattajaksi ja suuren gerbolan ”emännäksi”? Miksi yksi gerbiililauma yhdessä terraariossa ei riitä?

– Normaalia (?) suuremman eläinmäärän pitäminen on aina kiehtonut minua. Muistan jo ihan lapsesta, että esimerkiksi leikeissäni mielikuvituseläimiä (vaikkapa koiria) oli aina isompi lauma, ei koskaan yksi.
– Nuoresta naisesta saakka lemmikkien kasvatustyö ja kaikki mitä siihen liittyy on kiinnostanut kovasti. Muistan jo koiraharrastamisen aikaan, että nimekkäät Cavalier kasvattajat olivat ihan idoleitani :).
– On mielenkiintoista omistaa erilaisia gerbiileitä, joilla on kaikilla omanlaiset persoonallisuutensa sekä seurata erilaisten gerbulaumojen puuhia ja laumakäyttäytymistä. Ja pitää niistä hyvää huolta ♥.
– Pienten gerbujen syntymää, kasvua ja kehitystä on varmasti ihana seurata.
– Sukutaulut, genetiikka, gerbujen erilaiset värit ja niiden periytyminen on todella mielenkiintoista. 
– Haluisin ”luoda jotain omaa” (toki nöyrin mielin ja luontoa kunnioittaen). Oman gerbiililinjan kasvattaminen ja sen pitkällä tähtäimellä tapahtuva parantaminen aina enemmän ja enemmän kohti rotumääritelmää kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta (ja toki haastavaltakin).

Tässä joitain vastauksia kysymyksiin. Tietenkin ymmärrän, ettei kasvattaminen olen vain tällaista ”ruusuilla tanssimista” ja olenkin jo psyykannut itseäni siihen, miten valmistautua erilaisiin haasteisiin ja kasvatustyön surullisempiin puoliin (kuten vaikkapa poikasten menehtymiseen). Tässä postauksessa pääpointtina on nyt siis kuitenkin ne positiiviset jutut ja se miksi kasvatustyö kiehtoo erityisen paljon! Mutta siis: Jalat kuitenkin maassa, vaikka pää onkin pilvissä :D.

***

Olipas kyllä hauskaa lukea tämä nyt, kun ensimmäisten poikueiden syntymästä on jo 5½ vuotta. Ja ihmeellistä kuinka hyvin olenkaan osannut ennakoida ja nähdä asioita. Ihan samoja juttuja voin allekirjoittaa tänäkin päivänä, kuin mitä olen vuonna 2015 ranskalaisin viivoin kirjannut ja viimeisessä kappaleessa pohtinut. Niin näitä hienoja puolia kuin myös ”ei ruusuilla tanssimista” on kuluneisiin vuosiin mahtunut.

Ehkä jos jotain tähän kirjoitukseen tänä päivänä vielä lisäisin, niin viimeiseen ranskalaisen viivan kohtaan kirjaisin rotumääritelmän lisäksi terveyden ja luonteen. Vaikka itse muistankin näitä pitäneeni aina oleellisina pointteina kasvatuksessani, mutta tänä päivänä sen kirjaisin tähän listaankin ihan ylös ja nähtäville.

Ps. Alun pohdintoihin siitä, että millaisia kysymyksiä tulen saamaan. Tyypillisin kysymys ja ”kestosuosikki” on ollut joka vuosi: Kuinka monta sulla niitä on? (Linkistä klikkaamalla pääsee lukemaan, että monta niitä tällä hetkellä nyt onkaan :)).

Kuinka monta sulla niitä on?

Yksi harrastuksistani on gerbiilikasvatus ja saankin aika usein otsikon mukaisen kysymyksen. Kuinka monta gerbiiliä gerbolassamme asustelee? Tämän kysymyksen siivittämäni jaan tännekin meillä kotona tällä hetkellä asuvat gerbiilimme :).

Urokset 

Jakarandan Xero (Xero), burmese
Jakarandan Xeppo (Xeppo), smoke
CV-19 Jakarandan Xulevi (Xulevi), smoke
CV-20 Jakarandan Casino Royale (Casino), burmese
VV-20 VJUN-20 CV-20 Jakarandan Elmeri (Elmeri), smoke
CV-20 Jakarandan Eemeli (Eemeli), PEW
CV-20 Jakarandan Hedvig (Hedvig), black
Jakarandan Loisto (Loisto), dove cb
Jakarandan Qasimir (Qasimir), burmese
Jakarandan Qasper (Qasper), smoke
Jakarandan Qikipop (Qikipop), smoke
Jakarandan Qasanova (Qasanova), cappuccino
Tohinan Cheek (Cheek), dove cb

Naaraat

VJUN-20 Jakarandan Hermione (Hermione), burmese
Jakarandan Hiinokka (Hiinokka), black
Jakarandan Odessa (Odessa), black pied
Jakarandan Pretty Woman (Pretty), black
Jakarandan Princess (Princess), black
Jakarandan Queenie (Queenie), burmese
Jakarandan Quutar (Quutar), burmese
Rebel`s Diamond (Diamond), black
Rebel`s Dolly (Dolly), lilac pied

Eli 22 gerbsua meillä tällä hetkellä asustelee gerbiilihuoneessa. Juu, määrä voi kuulostaa ”maallikosta” aika isolta, mutta itseasiassa tämä on jopa suht vähäinenkin yleiseen tasoon nähden ;). Aika tyypillistä on, että gerbiilikasvattajalla on noin 30-40 gerbiiliä.

Itsellänikin määrä on ylimmillään (muutama vuosi sitten) ollut yli 40, mutta olen vähentänyt kasvatustoimintaa viime aikoina tarkoituksellisesti. Tavoitteeni on ollut siirtää painopistettä gerbiiliharrastamisessani kasvatuksesta ja kasvattieni kanssa näyttelyissä käymisestä viralliseksi gerbiilituomariksi opiskelemiseen ja pienimuotoisempaan kasvatukseen. 

Kasvatuksen osalta tavoitteenani on lähinnä pitää oma Jakarandan sukulinjani tulevaisuudessakin jatkuvana ja toki panostaa jatkossakin kasvatuksessa gerbiileiden luonteeseen ja terveyteen. Pisin kasvatuslinjani on jo 7.sukupolvea pitkä.

Sanomattakin on tietenkin selvää, että gerbiileille hyvien ja lajille tyypillisten elinolojen tarjoaminen on minulle tärkeää ja kaikki meillä asuvat gerbsut ovat ensisijaisesti lemmikkejä, vaikka näyttelyissä käyvätkin ja osa jalostuseläiminäkin toimii.

Opiskelemaan gerbiileiden viralliseksi tuomariksi

Kirjoitin aiemmin gerbiiliharrastamisestani postauksessa Gerbiiliharrastamista 6 vuotta. Postauksessa mainitsin, että tämän hetken tulevaisuuden tavoitteeni on valmistua viralliseksi gerbiilituomariksi. Suoritin viime vuoden lopulla TOA:n (tuomariominaisuuksien arviointikoe) ja minut hyväksyttiin viralliseksi tuomariopiskelijaksi. 

Vaikka varsinaiset opiskelut ovatkin vasta edessä päin, niin jo tähänkin mennessä on pitänyt tapahtua aika paljon, jotta ovet tuomariopiskelijaksi ovat ylipäätään auenneet. 

Vaadittavia ja jo suorittamiani asioita ovat muun muassa olleet: 

Valmistuminen gerbiileiden PET- eli lemmikkituomariksi. Tämäkin oli ihan oma prosessinsa eri vaiheineen ja vaatisi oman postauksensa. Valmistuin PET-tuomariksi toissa vuonna.

Kasvattajakurssin suorittaminen hyväksytysti läpi. Suoritettu.

Gerbiilikasvatusta vähintään 3 vuotta takana virallisella kasvattajanimellä ja kunakin vuonna vähintään yhden standarivärisen poikasen rekisteröinti. Itse olen kasvattanut gerbiileitä 5½ vuotta ja rekisteröin aina kaikki poikaset SGY:n viralliseen rekisteriin. Poikasia on syntynyt tähän mennessä Q2-poikueeseen asti eli aakkoset on parasta aikaa menossa toista kertaa läpi kierroksen.

Jokaisena edellä vaaditusta 3 vuodesta on tullut esittää näeyttelyssä vähintään yksi oma standardivärinen kasvatti niin, että se on saanut L1-palkinnon. Omat kasvattini ovat pärjänneet hienosti näyttelyissä, joten tämäkin kohta ylittyy kirkkaasti.

Tällaista kaikkea on siis tähän mennessä jo tullut tehtyä. Nyt sitten vaan odotellaan, että koronatilanne helpottaa ja pääsen näyttelyihin suorittamaan opiskeluihin vaadittavia kuunteluita ja harjoitus- ja koearvosteluita.