Gerbiileiden käsittely

Lisäsin gerbiilikasvatukseni kotisivuille muutamia vinkkejä käsittelyyn gerbiileitä lemmikiksi harkitseville ja tuoreille gerbiileiden omistajille. Jaan vinkit samalla tänne blogiinikin.

  • Gerbiilit eivät ole paikallaan viihtyviä ja kököttäviä sylilemmikkejä. Vilkkaudesta huolimatta niitä pystyy kuitenkin pitämään käsissä ja käsittelemään.
  • Jo kasvattajan luona poikaset totutetaan käsittelyyn. Käsittelyä kannattaa jatkaa lemmikkikodissa säännöllisesti, näin omista lemmikeistä saa mahdollisimman käsikesyjä.
  • Käsittelyyn totuttaminen on tärkeää myös terveydentilan tarkistamiseksi (hampaat, hajurauhanen jne) sekä mahdollisia hoitotoimenpiteitä ajatellen (kuten lääkitseminen).
  • Gerbiili otetaan terraariosta työntämällä käsi / kädet sen alle ja nostetaan, esimerkiksi kun gerbiili on terraarion nurkassa.
  • Jos gerbiiliä on alkuun hankala saada kiinni terraariosta, niin apuna voi käyttää esimerkiksi tyhjää talouspaperirullaa, kun gerbiili menee rullaan, niin toinen pää suljetaan kädellä ja toisesta päästä gerbiili liu`utetaan kädelle purun pinnan lähellä. Jahtaamista tulee välttää.
  • Aloittelijan kannattaa käsitellä gerbiiliä matalalla (kuten purun pinnan päällä terraariossa) ja opetella rauhallisia ja varmoja otteita. Näin ollen gerbiili ei tipu korkealta, jos se sattuisikin sinkoamaan käsistä pois.
  • Jos haluaa pitää kättä terraariossa (ei ole millään muotoa pakollista), että tulevat kiipeilemään kädelle, niin kannattaa huomioida, että jos näykkivät (ei tee kipeää, on eri kuin varsinainen pureminen), niin ei kannata vetää kättä pois, vaan siirtää gerbiiliä varovasti hieman kädellä pois päin. Jos käden vetää aina pois kun gerbiili näykkii, niin voi alkaa puremaan, kun hoksaa että tällä tavalla käden saa pois terraariosta. Tarvitsee siis opettaa, että näykkimisellä käsi ei poistu terraariosta. Tarvittaessa vaikka nahkahanskat kädessä pitää kättä terraariossa, jos näykkiminen ärsyttää. Kaikilla ei siis tällaista esiinny, mutta jos tällaista ilmenee, niin kannattaa toimia näiden ohjeiden mukaan.
  • Käsittelyssäkin pätee vanha sanonta ”harjoitus tekee mestarin”.

Lemmikkimessut Tampereella

Eilinen päiväni vierähti Lemmikki Tampere messuilla Suomen Gerbiiliyhdistys ry:tä (SGY) edustamassa. Meillä oli ständillä mukana gerbiileitä (terraarioissa ja kuljetusbokseissa) ja pöydillä yhdistystuotteita sekä esitteitä.

Messuyleisölle esittelimme ständillä niin gerbiileitä lemmikkeinä kuin yhdistyksemme toimintaakin. Ohjelmalavalla pääsin myös pitämään lyhyen ja tiiviin luennon näistä aiheista.

Ihanaa olisi ollut jäädä vielä toiseenkin messupäivään (messujen kesto la-su), mutta hyvä, että edes lauantai onnistui osaltani. Oli kyllä tosi mukava ja virkistävä päivä yhdessä Nooran (Tohinan gerbiilit) ja Tiinan (Taikametsän gerbiilit) kanssa.

(Ylimmän kuvakollaasin kuvat Noora Salmisen ja Tiina Kääriäisen ottamia).

Meidän gerbolan gerbiileistä mukana oli lauma: Jakarandan Casino Royale (burmese) ikä 2 v 4 kk, Jakarandan Qasper (smoke) ikä 10 kk ja Jakarandan Qasanova (colouspoint honey fox) ikä 10 kk.

Yleisin kysymys lapsilta taisi olla ”Saako niitä silittää?”. Ja saihan niitä, minun käsissäni :). Vaihtelin päivän mittaan silitettävää gerbua, niin gerbut saivat kyllä hyvin myös levätäkin boksissa.

(Kuvakollaasi on aiemmin otettu).

Paljon olisi ollut messuilla nähtävää ja koettavaa. Oma päiväni keskittyi pitkälti SGY:n edustamiseen, joten kamalasti en ehtinyt muuhun menoon mukaan. Pikaisen kierroksen kuitenkin tein hallin läpi ja olihan siellä lemmikkejä ja ohjelmaa aina jyrsijöistä alpakoihin ja agilitystä akvaariokaloihin (ja kaikkea siltä väliltä). Laaja kattaus siis kaikkia ihania lemmikkejä ja mukavia eläinharrastuksia.

Oli kyllä mahtavaa kaiken koronaeristyksen jälkeen päästä messuhumuun mukaan. Vaikka päivä olikin pitkä ajomatkoineen ja messupäivineen, niin henkisesti oli kyllä virkistäytynyt ja iloinen mieli illalla kotiin päästessä. Sitten vain seuraavia tapahtumia odottelemaan :).

Ps. Instagramissa päivittyy lemmikkijutuistani ja gerbiiliharrastamisestani kaksikin tiliä: @suvinlemmikit ja @jakarandangerbiilit

Muotovalio

Tällä viikolla saapui postissa smoke-värisen urokseni Elmerin muotovalio-ruusuke ♥. Kaikkine titteleineen Elmeri on nyt siis viralliselta nimeltään:

MVA VV-20 VJUN-20 CV-20 Jakarandan Elmeri.

Muotovalion arvoon tarvitaan kolmesta eri näyttelystä MVA-sert. Muotovalioserti jaetaan näyttelyn parhaalle urokselle ja parhaalle naaraalle virallisessa luokassa.

Champion arvon on saanut aiemmin viisi kasvattiani, mutta muotovalioita ei ole aiemmin ollut. Aika hieno saavutus siis :). Champion arvoon tarvitaan kolmesta eri näyttelystä ns. irtoSERT eli irtoserti, joka myönnetään virallisessa luokassa gerbiilille, joka on tuomarin mielestä erinomainen. Irtosertin saaneista eläimistä valitaan ROP1-5-sijoittuvat eläimet.

Champion arvon ovat menneinä vuosina saaneet Jakarandan Da Capo, Jakarandan Escada Joyful, Jakarandan Q-Raketti, Jakarandan Quicksand ja Jakarandan Muskotti.

Kasvatusvärinä black

Viime viikolla syntyi tämän vuoden kolmas gerbiilipoikueemme ♥. Poikueessa on 6 poikasta, joista kaikki black-värisiä. Isä CV-20 Jakarandan Hedvig (black) ja emä Jakarandan Pretty Woman (black). Myös poikasten isovanhemmat ovat kaikki black-värisiä. Poikaset kuvakollaasissa vasemmalla puolella (olivat kuljetusboksissa kuvauksen ajan).

Black on ollut yhdessä burmesen kanssa pääkasvatusvärini jo ihan alusta asti (eka Jakarandan poikue syntyi noin 5 vuotta 8 kuukautta sitten), mutta vasta nyt voi hiljalleen alkaa oikeasti puhua black kasvatuksesta :). Tähän mennessä kyseinen väri on ollut itselläni enemmän tai vähemmän vain burmesen apuvärinä. Nyt kuitenkin siis syntyi poikue, jossa kolmessa polvessa kaikki black-värisiä ♥.

Toki gerbiilikasvatuksessa on ihan hurjasti muitakin huomioon otettavia seikkoja kuin rotumääritelmän mukainen väri (terveys, luonne, laumakäyttäytyminen, ulkomuoto..), mutta kyllä väri kuitenkin on yksi tekijä, jota me viralliset kasvattajat pyrimme jalostamaan eteenpäin.

Black-värin tulisi olla sysimusta, ilman valkoisia karvoja, ilman valkoisia leuka- tai tassumerkkejä. Kuulostaa teoriassa aika helpolta tavoitteelta värikasvatukseen, mutta on käytännössä todella haastavaa. Blackin käyttäminen muiden värien apuvärinä kasvatuksessa on lisännyt/lisää resessiivejä, huonontaa väriä hailakammaksi, tuo valkoisia karvoja jne. Ja näitä onkin haastavaa alkaa jalostamaan pois, kun hyvän värisiä kasvatuseläimiä on vaikeaa löytää.

Tällä hetkellä nyt kuitenkin iloitsen tästä poikueesta ja mielenkiinnolla jään seuraamaan, että mitä heistä kasvaa.

Gerbiilinäyttely Jyväskylässä

Viime viikonloppuna päästiin piiitkästä aikaa järjestämään gerbiilinäyttely. Ensimmäinen tänä vuonna (kiitos koronan). Näyttely järjestettiin Jyväskylässä ja se kulki elokuun mukaisesti nimellä Elonkorjuunäyttely. Näyttelyssä oli tarkkaan suunnitellut koronarajoitukset ja -toimenpiteet. Sisältäen esimerkiksi maskien käytön ja yleisön rajaamisen näyttelystä kokonaan pois (normaalioloissa näyttelyt ovat yleisölle avoimia).

Itse olin mukana yhtenä näyttelyn pääjärjestäjistä yhdessä SGY:n hallituslaisten kanssa. Kyllähän siinä monenlaista puuhaa ja pohdittavaa oli ennen kuin näyttelypäivään asti päästiin. Ja toki työ jatkui koko näyttelypäivän halki, sisältäen niin näyttelytilan järjestelyä, toimihenkilötehtäviä, ruokien valmistamista tuomareille ja toimihenkilöille yms.

Näyttelyssä järjestettiin gerbiileille viralliset eli ulkomuotoluokat, pet eli lemmikkiluokat sekä silppurikisa. Virallisessa luokassa tuomari arvostelee tuomaripöydällä gerbiilin väriä ja ulkomuotoa peilaten rotumääritelmään. Pet luokassa puolestaan arvostellaan gerbiilin lemmikkiominaisuuksia, terveyttä ja luonnetta / kuntoa ja käsiteltävyyttä. (Tietenkin virallisessakin luokassa gerbiilin pitää olla terve ja käsiteltävissä oleva). Molemmissa luokissa tuomarilla on apunaan sihteeri kirjaamassa arvostelukaavakkeeseen tuomarin kommentit sekä assari, joka tuo gerbiilit kuljetusbokseissa tuomaripyödälle arvostelun ajaksi. Tuomarit eivät tiedä kenen omistajan kukakin gerbiili on.

Silppurikisassa gerbiilit kisaavat keskenään wc-paperirullien silppuamisesta. Jokainen gerbiili (monoluokka) tai gerbiilit (stereoluokka) saavat pahvirullan kuljetusboksiina ja voittaja/voittajat ovat se/ne, jotka saavat 5 minuutissa eniten rullaa jyrsittyä/silputtua. 🙂

Omia gerbiileitäni oli mukana virallisessa luokassa. Tässä omieni näyttelypalkinnot. Tuomari Minttu Vettenterä.

VV-20 VJUN-20 CV-20 Jakarandan Elmeri: ROP1, MVA-SERT, PPU
Jakarandan Quutar: ROP3, MVA-SERT, PPN
Jakarandan Qasper: ROP4, SERT
Jakarandan Qasimir: SERT
CV-20 Jakarandan Hedvig: SERT, PYU
Rebel’s Diamond: SERT, PYN
Jakarandan Qikipop: KUMA
Jakarandan Qasanova: tuomarin suosikki, paras ei-standardi
Paras kasvattajaluokka: Jakarandan black ja burmese, kokoonpanolla: Jakarandan Qasimir (burmese), Jakarandan Quutar (burmese), Jakarandan Hedvig (black), Jakarandan Just like Star (black).

💎 Tämän näyttelyn myötä Elmeristä tuli MVA eli muotovalio 💕.

Hieno näyttelypäivä oli meillä! Oli kyllä ihana nähdä sekä vanhaa tuttua että uudempaakin gerbiiliporukkaa eri puolelta Suomea. Suuri kiitos lähtee vielä tätäkin kautta kaikille tuomareille, toimihenkilöille ja osallistujille ❤️. Ja tietenkin itse gerbiileille 🥰.

Gerbiilikasvatuksen tilat

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on blogikasvatustilat.jpg

Gerbiilikasvatus on harrastus, jossa riittävät tilat ovat yksi tärkeimmistä edellytyksistä. Ilman sopivia tiloja ja riittävää määrää terraarioita ei tavoitteellista kasvatusta pysty tekemään.

Olen siitä onnekas, että minulla on meidän kodin ”kellarikerroksessa” käytössä oma huone gerbiilikasvatukselle. Huone on puoliksi maan alla ja pysyy näin ollen kesähelteilläkin viileänä. Sijainti on erinomainen siinäkin mielessä, että näin kasvatusharrastukseni häiritsee perheemme arkea ja kodin yleisilmettä mahdollisimman vähän. Tekisi mieli sanoa, että ei häiritse oikeastaan juuri mitenkään.

Alkuvaiheessa huoneen sisustukseen meni rutkasti aikaa ja rahaa, kun hommasin kaikki hyllyköt ja tasot terraarioille sekä tietenkin itse terraariot. Kaikki terraariot ostin Tori.fin kautta käytettyinä. Olikin aika suuri työ etsiä ja hakea ne kaikki yksitellen maailmalta. Ehdottomasti kuitenkin järkevä ratkaisu, koska näin hinta tuli huomattavasti edullisemmaksi (ja toki ekologisemmaksikin). Uudet terraariot kun ovat kalliita. Kannet terraarioihin teimme mieheni kanssa pääasiassa itse, koska vain muutamassa oli sopiva kansi valmiina. Kansissa on puurimakehykset ja metalliverkkoa.

Ilmanpuhdistimen hommasin myös jo gerbiilikasvatuksen alkuvaiheessa huoneeseen vähentämään purunpölyn määrää. Käytössä on Electrolux EAP 150 ilmanpuhdistin. Muuten olen ollut puhdistimeen tyytyväinen, mutta suodattimien vaihto on tullut hinnakkaaksi. Laitteessa on kaksikin eri suodatinta, jotka pitää säännöllisin väliajoin vaihtaa. Alkusisustamisen jälkeen gerbiilihuoneessa tehtävä työ keskittyy siivoamiseen. Sisältäen säännöllistä imurointia, pölyjen pyyhkimistä, lattioiden pesua jne. Niin ja tietenkin terraarioiden siivousta.

Sopivien tilojen lisäksi gerbiilikasvattaja tarvitsee aikaa, rahaa, tietoa&taitoa, pitkäjänteisyyttä, sisukkuutta ja intohimoa kasvattamista kohtaan. Ja toki, jos tavoitteena on rotumääritelmän mukainen ulkomuoto ja väri sekä näyttelymenestys, niin myös hyvää gerbiilisilmää ja tavoitteellisuutta. Mutta näistä lisää joskus myöhemmin.

Gerbiileiden virikkeet

Gerbiileiden tärkeimmät virikkeet terraariossa ovat runsas purun määrä kaivelua varten, tunneleissa/pesäkoloissa olemisen mahdollisuus sekä jyrsittävät/silputtavat materiaalit, kuten pahvirullat, pahvilaatikot ja oksat.

Gerbiilit ovat kotoisin Mongolian sisämään ylängöiltä. Niitä tavataan myös Etelä-Siperiasta ja Pohjois-Kiinasta. Luonnossa gerbiilit elävät hiekka- ja saviaavikoilla, pensaikoissa, aroilla ja vuoriston laaksoissa. Ne kaivavat maahan koloja lähelle kasveja, joiden juuret estävät koloja romahtamasta. Kolot ovat tyypillisesti puolisen metriä syviä ja noin 4 cm leveitä. Samaan luolaan on useita eri sisäänkäyntejä. Niissä gerbiilit elävät perhekunnittain ja lepäävät vuorokauden kuumimmat ja kylmimmät hetket. (Lähde: Wikipedia).

Gerbiilit ovat siis kaivajia ja viettävät luonnossa osan ajastaan luolissa. Näitä lajille tyypillisiä elinoloja me gerbiileiden omistajatkin pyrimme lemmikeillemme tarjoamaan. Mahdollisuuden kaivella ja päästä ”luolaan”. 

Suomessa terraarioissa on käytössä kuivikkeena ja virikkeenä yleisimmin kutterin purua. Tätä on gerbiileiden helppo kaivaa ja tehdä tunneleita. Itselläni on lisäksi terraarioiden pohjilla purujen alla käytössä puutunneleita. Nämä tarjoavat omalta osaltaan gerbiileille mahdollisuuden päästä ”luolaan maan alle”. Puutunneleiden lisäksi terraarioissani on puumökkejä ja kookoksenkuoria pesäpaikkoina.

Terraario on häkkiä parempi asumus gerbiileille tästäkin syystä, että sinne saa purua huomattavasti paksumman kerroksen kuin häkkiin.

Jyrsittäväksi gerbiileille sopii wc-paperirullat, talouspaperirullat, tyhjät puhtaat pahvilaatikot, oksat ja kuivattu heinä. Ulkoa tuodut oksat tulee pitää uunissa 200 asteessa noin 10 min (riippuu oksien paksuudesta). Oksien tulee olla myrkyttömiä lehtipuiden oksia.

Gerbiilit ovat laumaeläimiä, joten niiden hyvinvoinnille äärettömän tärkeää on myös kiva laumakaveri/laumakaverit. Tästä aiheesta teen myöhemmin ihan oma postauksensa, koska aiheeseen liittyy monenlaisia huomion arvioisia seikkoja.

Kuinka monta sulla niitä on?

Yksi harrastuksistani on gerbiilikasvatus ja saankin aika usein otsikon mukaisen kysymyksen. Kuinka monta gerbiiliä gerbolassamme asustelee? Tämän kysymyksen siivittämäni jaan tännekin meillä kotona tällä hetkellä asuvat gerbiilimme :).

Urokset 

Jakarandan Xero (Xero), burmese
Jakarandan Xeppo (Xeppo), smoke
CV-19 Jakarandan Xulevi (Xulevi), smoke
CV-20 Jakarandan Casino Royale (Casino), burmese
VV-20 VJUN-20 CV-20 Jakarandan Elmeri (Elmeri), smoke
CV-20 Jakarandan Eemeli (Eemeli), PEW
CV-20 Jakarandan Hedvig (Hedvig), black
Jakarandan Loisto (Loisto), dove cb
Jakarandan Qasimir (Qasimir), burmese
Jakarandan Qasper (Qasper), smoke
Jakarandan Qikipop (Qikipop), smoke
Jakarandan Qasanova (Qasanova), cappuccino
Tohinan Cheek (Cheek), dove cb

Naaraat

VJUN-20 Jakarandan Hermione (Hermione), burmese
Jakarandan Hiinokka (Hiinokka), black
Jakarandan Odessa (Odessa), black pied
Jakarandan Pretty Woman (Pretty), black
Jakarandan Princess (Princess), black
Jakarandan Queenie (Queenie), burmese
Jakarandan Quutar (Quutar), burmese
Rebel`s Diamond (Diamond), black
Rebel`s Dolly (Dolly), lilac pied

Eli 22 gerbsua meillä tällä hetkellä asustelee gerbiilihuoneessa. Juu, määrä voi kuulostaa ”maallikosta” aika isolta, mutta itseasiassa tämä on jopa suht vähäinenkin yleiseen tasoon nähden ;). Aika tyypillistä on, että gerbiilikasvattajalla on noin 30-40 gerbiiliä.

Itsellänikin määrä on ylimmillään (muutama vuosi sitten) ollut yli 40, mutta olen vähentänyt kasvatustoimintaa viime aikoina tarkoituksellisesti. Tavoitteeni on ollut siirtää painopistettä gerbiiliharrastamisessani kasvatuksesta ja kasvattieni kanssa näyttelyissä käymisestä viralliseksi gerbiilituomariksi opiskelemiseen ja pienimuotoisempaan kasvatukseen. 

Kasvatuksen osalta tavoitteenani on lähinnä pitää oma Jakarandan sukulinjani tulevaisuudessakin jatkuvana ja toki panostaa jatkossakin kasvatuksessa gerbiileiden luonteeseen ja terveyteen. Pisin kasvatuslinjani on jo 7.sukupolvea pitkä.

Sanomattakin on tietenkin selvää, että gerbiileille hyvien ja lajille tyypillisten elinolojen tarjoaminen on minulle tärkeää ja kaikki meillä asuvat gerbsut ovat ensisijaisesti lemmikkejä, vaikka näyttelyissä käyvätkin ja osa jalostuseläiminäkin toimii.

Opiskelemaan gerbiileiden viralliseksi tuomariksi

Kirjoitin aiemmin gerbiiliharrastamisestani postauksessa Gerbiiliharrastamista 6 vuotta. Postauksessa mainitsin, että tämän hetken tulevaisuuden tavoitteeni on valmistua viralliseksi gerbiilituomariksi. Suoritin viime vuoden lopulla TOA:n (tuomariominaisuuksien arviointikoe) ja minut hyväksyttiin viralliseksi tuomariopiskelijaksi. 

Vaikka varsinaiset opiskelut ovatkin vasta edessä päin, niin jo tähänkin mennessä on pitänyt tapahtua aika paljon, jotta ovet tuomariopiskelijaksi ovat ylipäätään auenneet. 

Vaadittavia ja jo suorittamiani asioita ovat muun muassa olleet: 

Valmistuminen gerbiileiden PET- eli lemmikkituomariksi. Tämäkin oli ihan oma prosessinsa eri vaiheineen ja vaatisi oman postauksensa. Valmistuin PET-tuomariksi toissa vuonna.

Kasvattajakurssin suorittaminen hyväksytysti läpi. Suoritettu.

Gerbiilikasvatusta vähintään 3 vuotta takana virallisella kasvattajanimellä ja kunakin vuonna vähintään yhden standarivärisen poikasen rekisteröinti. Itse olen kasvattanut gerbiileitä 5½ vuotta ja rekisteröin aina kaikki poikaset SGY:n viralliseen rekisteriin. Poikasia on syntynyt tähän mennessä Q2-poikueeseen asti eli aakkoset on parasta aikaa menossa toista kertaa läpi kierroksen.

Jokaisena edellä vaaditusta 3 vuodesta on tullut esittää näeyttelyssä vähintään yksi oma standardivärinen kasvatti niin, että se on saanut L1-palkinnon. Omat kasvattini ovat pärjänneet hienosti näyttelyissä, joten tämäkin kohta ylittyy kirkkaasti.

Tällaista kaikkea on siis tähän mennessä jo tullut tehtyä. Nyt sitten vaan odotellaan, että koronatilanne helpottaa ja pääsen näyttelyihin suorittamaan opiskeluihin vaadittavia kuunteluita ja harjoitus- ja koearvosteluita. 

Gerbiiliharrastamista 6 vuotta

Aktiivinen gerbiiliharrastaminen ja -kasvattaminen ovat kuuluneet elämääni yli 6 vuoden ajan. Vuonna 2015 meille saapui ensimmäiset kasvatauseläimeni kahdelta viralliselta gerbiilikasvattajalta (toiselta tuli uroksia ja toiselta naaraita). Tuolloin aloin myös aktiivisesti keräämään tietoa gerbiileiden kasvatuksesta, opiskelemaan Suomen gerbiiliyhdistyksen (SGY) kasvattajamateriaalia, käymään gerbiilinäyttelyissä ja hankkimaan tarvikkeita, kuten lisää terraarioita gerbiilihuoneeseen.

Tammikuussa 2016 syntyi ensimmäiset poikueeni ja samana vuonna sain myös SGY:n virallisen kasvattajanimen Jakarandan. Kasvattajanimi ei tullut ”kuin Manulle illallinen”, vaan sen eteen piti tehdä työtä. Kuten suorittaa SGY:n teoriakoe ja käytännön koe genetiikkaosioineen, tehdä kirjallinen selvitys omista kasvatuseläimistä ja -tiloista, kasvatuksen tavoitteista jne. Kasvataukseni päävärit ovat black, burmese ja smoke.

Kasvatuksen ohella olen toiminut kuluneina vuosina aktiivisesti myös erilaisssa SGY:n toimihenkilötehtävissä, kuten Aavikkorumpu-jäsenlehden päätoimittajana. Olin myös kaksi kautta SGY:n hallituksessa, ensimmäisenä vuonna varajäsenenä ja toisena varsinaisena jäsenenä.

Gerbiilinäyttelyt ovat olleet keskeinen osa gerbiiliharrastamistani. Ympäri Suomea on tullut reissattua näyttelyissä, aina Oulusta Helsinkiin ja Kuopiosta Humppilaan. Huikeimmat tulokset ovat olleet:


– 3 x Vuoden Kasvattaja tittelin voitto. Vuosina 2017, 2019 ja 2020.

– 2 x Vuoden Voittaja gerbiilit; 2019 Jakarandan Quicksand (burmese) ja 2020 Jakarandan Elmeri (smoke).  

Tämän hetken tulevaisuuden tavoitteeni gerbiiliharrastamisen saralla on valmistua viralliseksi gerbiilituomariksi. Suoritin viime vuoden lopulla TOA:n (tuomariominaisuuksien arviointikoe) ja minut hyväksyttiin viralliseksi tuomariopiskelijaksi.  Nyt sitten vain odotellaan, että korona helpottaisi ja pääsin suorittamaan opiskeluihin sisältyviä harjoitteluita. Nämä tapahtuvat näyttelyissä live-tilanteissa, joten opiskelutkaan eivät voi edetä ennenkuin näyttelyitä päästään taas järjestämään.