Gerbiileiden virikkeet

Gerbiileiden tärkeimmät virikkeet terraariossa ovat runsas purun määrä kaivelua varten, tunneleissa/pesäkoloissa olemisen mahdollisuus sekä jyrsittävät/silputtavat materiaalit, kuten pahvirullat, pahvilaatikot ja oksat.

Gerbiilit ovat kotoisin Mongolian sisämään ylängöiltä. Niitä tavataan myös Etelä-Siperiasta ja Pohjois-Kiinasta. Luonnossa gerbiilit elävät hiekka- ja saviaavikoilla, pensaikoissa, aroilla ja vuoriston laaksoissa. Ne kaivavat maahan koloja lähelle kasveja, joiden juuret estävät koloja romahtamasta. Kolot ovat tyypillisesti puolisen metriä syviä ja noin 4 cm leveitä. Samaan luolaan on useita eri sisäänkäyntejä. Niissä gerbiilit elävät perhekunnittain ja lepäävät vuorokauden kuumimmat ja kylmimmät hetket. (Lähde: Wikipedia).

Gerbiilit ovat siis kaivajia ja viettävät luonnossa osan ajastaan luolissa. Näitä lajille tyypillisiä elinoloja me gerbiileiden omistajatkin pyrimme lemmikeillemme tarjoamaan. Mahdollisuuden kaivella ja päästä ”luolaan”. 

Suomessa terraarioissa on käytössä kuivikkeena ja virikkeenä yleisimmin kutterin purua. Tätä on gerbiileiden helppo kaivaa ja tehdä tunneleita. Itselläni on lisäksi terraarioiden pohjilla purujen alla käytössä puutunneleita. Nämä tarjoavat omalta osaltaan gerbiileille mahdollisuuden päästä ”luolaan maan alle”. Puutunneleiden lisäksi terraarioissani on puumökkejä ja kookoksenkuoria pesäpaikkoina.

Terraario on häkkiä parempi asumus gerbiileille tästäkin syystä, että sinne saa purua huomattavasti paksumman kerroksen kuin häkkiin.

Jyrsittäväksi gerbiileille sopii wc-paperirullat, talouspaperirullat, tyhjät puhtaat pahvilaatikot, oksat ja kuivattu heinä. Ulkoa tuodut oksat tulee pitää uunissa 200 asteessa noin 10 min (riippuu oksien paksuudesta). Oksien tulee olla myrkyttömiä lehtipuiden oksia.

Gerbiilit ovat laumaeläimiä, joten niiden hyvinvoinnille äärettömän tärkeää on myös kiva laumakaveri/laumakaverit. Tästä aiheesta teen myöhemmin ihan oma postauksensa, koska aiheeseen liittyy monenlaisia huomion arvioisia seikkoja.

Heppailut kesätauolla

Tällä hetkellä oma heppailuharrastamiseni on kesätauolla. Tähän on parikin syytä. Ensimmäinen on se, että oma vakkaritallini on toimintansa osalta kesälomilla. Toinen syy löytyy ratsastustapaturmasta, josta olen toipumassa.

Putosin kesäkuussa ratsastustunnilla (ensimmäistä kertaa elämässäni) hevosen selästä ravissa aika hurjalla tyylillä ja loukkasin niin kylkeä, jalkoja kuin käsiäkin. Pahemmilta vammoilta onneksi vältyin ja tästä olen äärettömän kiitollinen. Sen verran kovaa fyysistä iskua kehoon kuitenkin tuli, että kävely meni tapaturman jälkeen toisella jalalla linkuttamiseksi ja ruhjeita/mustelmia/kipuja oli useamman viikon ajan ympäri kehoa.

Tällä hetkellä toipuminen on jo pitkällä. Pystyn kävelemään jo normaalisti eikä kivut enää valvota öisin. Sen verran putoamisen seuraukset vielä kehossa kuitenkin tuntuvat, että tietyissä asennoissa oikean jalan polveen tulee kipua, samoin oikean puoleinen kylki kipuilee venyessään tietyissä asennoissa. Näitä ei onneksi tosiaan kuitenkaan ole enää kuin vain tietyissä asennoissa.

Koirien kanssa kävelylenkit onnistuvat jo hyvin. Kävimme tällä viikolla mieheni kanssa myös jo pyörälenkillä, eikä sen suhteen ollut mitään haasteita. Kahvakuulailemaan en kuitenkaan vielä pysty, koska kylki ei kestä vaadittavia liikkeitä eikä venymistä, eikä polvi kyykätä kahvakuulan kanssa. Onneksi kävely ja pyöräily kuitenkin onnistuvat, niin pääsee jo liikkumaan.

Heppailemaan olisi tarkoitus palata loppukesästä. Luulen, että ratsastuksen osalta ekalle kerralle riittää lähinnä käynti kenttää ympäri ja rauhallinen paluu asian äärelle.

Hevosia onkin jo ikävä. Varsinkin niitä, keillä olen eniten saanut kuluneen puolen aikana ratsastaa ja keitä hoitaa; postauksen kuvituksen hoitavaa Velmua sekä Elliä, Hilppaa ja Humua. Ja toki kaikkia ihmisiäkin kiva sitten nähdä taas, keihin olen tallilla ehtinyt tutustua :).

Mutta siis, nyt toistaiseksi heppailut kesätauolla ja näihin palailen myöhemmin loppukesästä / alkusyksystä.

Daisy saapui meille 3 vuotta sitten

Kolme yhteistä vuotta Daisyn kanssa takana ♥. Näin olin kolme vuotta sitten kirjoittanut, kun Daisy oli ollut meillä parin päivän ajan:

***

Nyt se on vihdoin totta. Meillä on oma koira! Toissa iltana haettiin Daisy (Arkadian Villan Beautiful Daisy) kotiin ♥ .
Kaksi yötä on nyt siis takana ja paria lyhyttä heräämistä lukuunottamatta yöt ovat menneet oikein hienosti. Tuloiltana ja eilisaamuna Daisy muutamaan otteeseen hieman vikisi jotain, mutta eilen päivällä vaikutti jo kotiutuneen hyvin. 
Daisy tekee hienosti pissit ja kakat ulos, kunhan vain tähtää itse ajoituksen ulos viennille oikein. Toki sisällekin välillä tekee, mutta tyytyväinen olen aloitukseen. Pääasiassa nätisti ”kulkee” ulkona hihnassa.  Haistelee maata, eikä rimpuile ees taas. 
Eilen päivällä ruoka maistui huonommin, mutta muuten on syönyt ihan hyvin. Tytär ystävänsä kanssa on leikittänyt Daisyä tämän hereillä ollessa. Kovasti myös uni maistuu pienelle neidille. Nytkin nukkuu tuossa jalkojeni vieressä matolla, kun kirjoitan tätä tekstiä keittiön pöydässä.
Daisy on kyllä heti hurmannut meidän koko porukan. Tästä alkaa yhteinen matkamme. Toivon Daisylle pitkää, tervettä ja onnellista elämäntaivalta perheemme kanssa ♥ .

***

Tätä lukiessa muistui mieleen, kuinka ihania ja jännittäviä päiviä nuo ensimmäiset päivät olivatkaan.

Miksi olen halunnut gerbiilikasvattajaksi?

Löysin gerbiilikasvatukseni kotisivujen arkistoista tekstin, jonka olen kirjoittanut vuonna 2015. Tuolloin vasta suunnittelin kasvattajaksi ryhtymistä, eikä ensimmäistäkään poikuetta ollut vielä syntynyt. Tekstissä pohdin syitä, että miksi kasvattajaksi haluan. Näin olen kirjoittanut:

***

Miksi haluan gerbiilikasvattajaksi?

Miksi niitä on niin monta? Eikö muutama gerbiili riitä? Miksi haluat kasvattajaksi? Veikkaan, että tässä on kysymyksiä, joihin saatan tulevaisuudessa joutua vastaamaan. Meillä on tällä hetkellä 8 gerbiiliä ja sekin määrä tuntuu joistakin olevan jo suuri. Entä sitten, kun gerbuja alkaa olla sellainen määrä, kuin kasvattajilla nyt yleensä tuppaa olemaan? Tyyliin 20-30 kpl? Siinä sitä voi riittää monella ihmettelemistä :).

Niin, miksi sitten haluan gerbiilikasvattajaksi ja suuren gerbolan ”emännäksi”? Miksi yksi gerbiililauma yhdessä terraariossa ei riitä?

– Normaalia (?) suuremman eläinmäärän pitäminen on aina kiehtonut minua. Muistan jo ihan lapsesta, että esimerkiksi leikeissäni mielikuvituseläimiä (vaikkapa koiria) oli aina isompi lauma, ei koskaan yksi.
– Nuoresta naisesta saakka lemmikkien kasvatustyö ja kaikki mitä siihen liittyy on kiinnostanut kovasti. Muistan jo koiraharrastamisen aikaan, että nimekkäät Cavalier kasvattajat olivat ihan idoleitani :).
– On mielenkiintoista omistaa erilaisia gerbiileitä, joilla on kaikilla omanlaiset persoonallisuutensa sekä seurata erilaisten gerbulaumojen puuhia ja laumakäyttäytymistä. Ja pitää niistä hyvää huolta ♥.
– Pienten gerbujen syntymää, kasvua ja kehitystä on varmasti ihana seurata.
– Sukutaulut, genetiikka, gerbujen erilaiset värit ja niiden periytyminen on todella mielenkiintoista. 
– Haluisin ”luoda jotain omaa” (toki nöyrin mielin ja luontoa kunnioittaen). Oman gerbiililinjan kasvattaminen ja sen pitkällä tähtäimellä tapahtuva parantaminen aina enemmän ja enemmän kohti rotumääritelmää kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta (ja toki haastavaltakin).

Tässä joitain vastauksia kysymyksiin. Tietenkin ymmärrän, ettei kasvattaminen olen vain tällaista ”ruusuilla tanssimista” ja olenkin jo psyykannut itseäni siihen, miten valmistautua erilaisiin haasteisiin ja kasvatustyön surullisempiin puoliin (kuten vaikkapa poikasten menehtymiseen). Tässä postauksessa pääpointtina on nyt siis kuitenkin ne positiiviset jutut ja se miksi kasvatustyö kiehtoo erityisen paljon! Mutta siis: Jalat kuitenkin maassa, vaikka pää onkin pilvissä :D.

***

Olipas kyllä hauskaa lukea tämä nyt, kun ensimmäisten poikueiden syntymästä on jo 5½ vuotta. Ja ihmeellistä kuinka hyvin olenkaan osannut ennakoida ja nähdä asioita. Ihan samoja juttuja voin allekirjoittaa tänäkin päivänä, kuin mitä olen vuonna 2015 ranskalaisin viivoin kirjannut ja viimeisessä kappaleessa pohtinut. Niin näitä hienoja puolia kuin myös ”ei ruusuilla tanssimista” on kuluneisiin vuosiin mahtunut.

Ehkä jos jotain tähän kirjoitukseen tänä päivänä vielä lisäisin, niin viimeiseen ranskalaisen viivan kohtaan kirjaisin rotumääritelmän lisäksi terveyden ja luonteen. Vaikka itse muistankin näitä pitäneeni aina oleellisina pointteina kasvatuksessani, mutta tänä päivänä sen kirjaisin tähän listaankin ihan ylös ja nähtäville.

Ps. Alun pohdintoihin siitä, että millaisia kysymyksiä tulen saamaan. Tyypillisin kysymys ja ”kestosuosikki” on ollut joka vuosi: Kuinka monta sulla niitä on? (Linkistä klikkaamalla pääsee lukemaan, että monta niitä tällä hetkellä nyt onkaan :)).

Kesäturkit koirille

Leikkasin Daisylle ja Lilylle viikonlopun aikana lyhyet kesäturkit. Niin upeat kuin hienosti hoidetut pitkät turkit cottoneilla onkin, niin itselläni ei ole aika ja rahkeet tähän omilla koirilla riittäneet. Vaatisi oman kokemukseni mukaan joka viikottaisen pesun, föönin ja turkin selvittelyn takuista rautakammalla/harjalla/karstalla, jos tähän haluaisi päästä. Ja meillä tietenkin tämä x 2. Aikaa menisi siis monen monta tuntia viikossa pelkästään turkkien hoitoon. Itselleni tämä tuntuu kyllä ainakin tässä elämäntilanteessa liian suurelta tuntimäärältä perheen, kodin, työn ja muiden lemmikkien / eläinharrastusten ohella tehtäväksi.

Ja erityisesti näillä helteillä tuntuu kyllä ihan kivalta koirienkin kannalta, että saavat olla lyhyessä turkissa. Onhan se varmasti vilpoisempi olla kuin mitä valtavassa turkissa.

Olen tähän mennessä leikannut Daisyn ja Lilyn turkit aina saksilla alas, mutta koska koen tämän erityisesti tassujen ja vatsan alueen osalta haastavana, niin ajattelin jatkossa kokeilla trimmeriä. Olenkin nyt tutkinut netistä, että mikä laite voisi olla paras mahdollinen. Kirjoittelen aiheesta lisää, kunhan löydän sopivan ja olen saanut myös käyttökokemuksia siitä.

Mökkeilystä nauttimassa

Kyllä sitä vaan niin itsekin iloitsee, kun näkee Daisyn ja Lilyn nauttivan elämästä :). Käytiin tällä viikolla miehen, tyttären ja koirien kanssa äitini ja isäpuoleni kesäpaikalla ja koirat saivat olla irti mökin ihanalla pihalla. Oi sitä vauhdin hurmaa, kun Daisy ja Lilyn juoksivat mökkiä ympäri yhdessä ja tutkivat pihamaata.

Välillä pysähdyttiin ottamaan herkkuja ulkona mammalta ja mökissä sisällä mummolta ;). 

Olisi kyllä ihana, kun olisi tällainen mökki itselläkin lähellä kotia, johon voisi ajella vaikkapa vain päiväseltään koiria pitämään irti ja laittamaan pihaa yhtä kivaksi, kuin porukoiden kesänviettopaikallakin on.

Kyllä koirille illalla lepo maittoi, kun päivä meni niin puuhakkaissa merkeissä

Maastakäsittelyn peruskurssi

Suomenhevostamma Hilppa on vanha tekijä siedätysasioissa.
Pallon heittelyyn hän ei tuumannut mitään :).
Suomenhevosruuna Topi maastakäsittelytunnilla.

Huhtikuussa 2021 suoritin Kaviohovissa hevosten maastakäsittelyn peruskurssin. Kurssilla tutustuttiin ja käytiin läpi muun muassa seuraavanlaisia aiheita:

♥ Hevosen liikuttelua maastakäsin omilla pienillä eleillä (tallissa ja ulkona) haluamaansa suuntaan sivulle, taakse- ja eteenpäin (noin 500 kg heppaa kun ei ole mielekästä lähteä itse työntämällä työntämään haluamaansa suuntaan ;), vaan liikkumiset on suositeltavaa hoitua näillä muilla keinoilla).

♥ Hevosen taluttamista (pyritään siihen, että hevonen seuraa ihmisen kehoa ja kehonkieltä liikkelle lähdettäessä, liikkumisen nopeudessa ja pysähtymisessä eikä heppaa tarvitsisi ”vetää narusta perässä”), kaukoperuutusta, neliössä seisomista ja niskanmyötäysharjoituksia.

♥ Hevosen elinolosuhteita ja rutiineja, laumajärjestystä, luontaista käyttäytymistä, elekieltä ja kommunikointia sekä kouluttamisen perusteita.

♥ Hevosten siedättämistä jännittäviin asioihin/esineisiin (siedätysesineinä toimivat muun muassa jumppapallot, pressut, sateenvarjot ja kolinapullot). 

On tärkeää, että hevosia siedätetään erilaisille asioille ja esineille. Näin voidaan opettaa jännittävien tapahtumien kohtaamista jo ennakkoon. Jos jännittävät asiat tapahtuvat ihan yllättäen äkillisessä tilanteessa ilman etukäteisharjoittelua (esimerkiksi ratsastaessa yhtäkkinen tuulessa heiluva ja rapiseva suojapressu voi säikyttää hevosen), ne voivat saada aikaan pakoreaktion. Pakoeläimenä hevonen usein tarjoaa ensimmäiseksi keinoksi pakenemista. Lisäksi voi tulla myös puolustusreaktioita tai lamaantumista. Ongelmat hevosten käyttäytymisessä johtuvat usein puutteellisesta koulutuksesta ja siedätyksestä. Tärkeää olisikin, jos erilaisten jännittävien tilanteiden, asioiden ja esineiden kohtaamista olisi harjoiteltu rauhallisessa tilanteessa jo ennen kuin oikea ”tilanne on päällä”, jolloin ollaan jo auttamattomasti liian myöhässä. 

Kiitos Kaviohovin Sarille hyvästä kurssista!

Kuinka monta sulla niitä on?

Yksi harrastuksistani on gerbiilikasvatus ja saankin aika usein otsikon mukaisen kysymyksen. Kuinka monta gerbiiliä gerbolassamme asustelee? Tämän kysymyksen siivittämäni jaan tännekin meillä kotona tällä hetkellä asuvat gerbiilimme :).

Urokset 

Jakarandan Xero (Xero), burmese
Jakarandan Xeppo (Xeppo), smoke
CV-19 Jakarandan Xulevi (Xulevi), smoke
CV-20 Jakarandan Casino Royale (Casino), burmese
VV-20 VJUN-20 CV-20 Jakarandan Elmeri (Elmeri), smoke
CV-20 Jakarandan Eemeli (Eemeli), PEW
CV-20 Jakarandan Hedvig (Hedvig), black
Jakarandan Loisto (Loisto), dove cb
Jakarandan Qasimir (Qasimir), burmese
Jakarandan Qasper (Qasper), smoke
Jakarandan Qikipop (Qikipop), smoke
Jakarandan Qasanova (Qasanova), cappuccino
Tohinan Cheek (Cheek), dove cb

Naaraat

VJUN-20 Jakarandan Hermione (Hermione), burmese
Jakarandan Hiinokka (Hiinokka), black
Jakarandan Odessa (Odessa), black pied
Jakarandan Pretty Woman (Pretty), black
Jakarandan Princess (Princess), black
Jakarandan Queenie (Queenie), burmese
Jakarandan Quutar (Quutar), burmese
Rebel`s Diamond (Diamond), black
Rebel`s Dolly (Dolly), lilac pied

Eli 22 gerbsua meillä tällä hetkellä asustelee gerbiilihuoneessa. Juu, määrä voi kuulostaa ”maallikosta” aika isolta, mutta itseasiassa tämä on jopa suht vähäinenkin yleiseen tasoon nähden ;). Aika tyypillistä on, että gerbiilikasvattajalla on noin 30-40 gerbiiliä.

Itsellänikin määrä on ylimmillään (muutama vuosi sitten) ollut yli 40, mutta olen vähentänyt kasvatustoimintaa viime aikoina tarkoituksellisesti. Tavoitteeni on ollut siirtää painopistettä gerbiiliharrastamisessani kasvatuksesta ja kasvattieni kanssa näyttelyissä käymisestä viralliseksi gerbiilituomariksi opiskelemiseen ja pienimuotoisempaan kasvatukseen. 

Kasvatuksen osalta tavoitteenani on lähinnä pitää oma Jakarandan sukulinjani tulevaisuudessakin jatkuvana ja toki panostaa jatkossakin kasvatuksessa gerbiileiden luonteeseen ja terveyteen. Pisin kasvatuslinjani on jo 7.sukupolvea pitkä.

Sanomattakin on tietenkin selvää, että gerbiileille hyvien ja lajille tyypillisten elinolojen tarjoaminen on minulle tärkeää ja kaikki meillä asuvat gerbsut ovat ensisijaisesti lemmikkejä, vaikka näyttelyissä käyvätkin ja osa jalostuseläiminäkin toimii.

CwC Istunnan ja liikkeen biomekaniikan peruskurssilla

Maaliskuussa 2021 osallistuin Kaviohovissa CwC Istunnan ja liikkeen biomekaniikan peruskurssille. Kurssi sisälsi neljän tunnin teorian istunnasta ja ratsastuksen biomekaniikasta oheisharjoituksineen. Tämän jälkeen ratsastimme ja kokeilimme oppimaamme käytännössä.

Sisällä harjoittelimme oikeanlaista istuntaa ”puuhevosselän” päällä satulassa sekä jumppapallolla kehonhallintaa jarruttaessa ja liikkeelle lähdettäessä. Ulkona kentällä ratsastaessa harjoittelimme teoriassa oppimaamme käytännössä käynnissä, jarruttaessa, liikkeelle lähdettäessä ja ravissa. 

Sisällä teoria ja harjoitukset menivät oikein mukavasti ja sain vahvistusta jo aiemmilla tunneilla oppimiini asioihin. Kelin osalta meille sattui aika kurjat olosuhteet lopun ratsastusosioon lumipyryn ja viiman vuoksi. Itselläni oli varsinkin sormet aivan jäässä (olisi pitänyt laittaa paksummat käsineet) ja oma keskittymiseni hieman kärsi tästä. Onneksi sain kuitenkin paksummat hanskat kurssikaverilta lopputunnin ajaksi lainaan, niin tämä hieman helpotti. Kiitos ystävällisyydestä!

Istuinluut löytyvät jo aika mukavasti ratsastaessa ja istuntani on kehittynyt valtavasti sitten ihan ensimmäisen ratsastuskerran, mutta toki edelleen alkeissa olen. Kehonhallinnan osalta oma tämän hetken ykköskehityskohteeni on saada yläkehon hallintaa paremmaksi erityisesti ravin aikana. Ravissa hartiat alkavat herkästi ”hypätä korviin” ja rintakehä avautua liiankin paljon. Aikaa, harjoittelua ja kärsivällisyyttä tarvitaan. Ratsastushan on oikeasti vaikea laji, vaikka ei-ratsastaneet saattavat ehkä kuvitella, että mikäs siinä, kunhan hyppää selkään ja istuu ja hevonen hoitaa hommat ;).

Peruskurssin jälkeen halukkaat voivat jatkaa jatkokurssille, jossa mukaan harjoituksiin tulee myös laukka jne. Oman tasoiselleni aloittelijalle tämä peruskurssi on vielä tässä vaiheessa oikein riittävä eli jatkoskurssin aika on vasta sitten joskus myöhemmin. Itsehän en ole esimerkiksi laukkaa vielä kertaakaan edes mennytkään.

Kiitos taas paljon Sarille hyvistä opeista!

Ratsastuksen aloitus

Suomenhevostamma Hilppa ja minä talvella 2021. Kuvan ottanut Sari Rikman.

Omat ihka ensimmäiset ratsastustuntini olivat yksityistunteja ja tapahtuivat loka-joulukuussa 2020. Yksityistunneista ensimmäinen tapahtui eri tallilla, kuin mihin sitten toisesta kerrasta alkaen asetuin. 

Ensimmäisestä yksityistunnista jäi oikeastaan hieman hämmentynyt olo (harjoittelimme kentällä käyntiä ja ravia). Toisaalta olin itsestäni ylpeä, koska uskalsin ensimmäistä kertaa elämässäni nousta hevosen selkään ja sain käynnissä homman sujumaan ensimmäiseksi kerraksi mielestäni ihan yllättävänkin kivasti. Toisaalta taas ravista jäi hieman epäileväinen olo. Ravi pomputti yllättävänkin kovasti ja meinasin pari kertaa jopa horjahtaa selästä alas. Tunnin lopuksi hevosen selästä alas tullessani lensin selälleni kenttään ja vaikkei siinä sattunutkaan mitenkään, niin säikähdin tilannetta kuitenkin hieman. 

Näin jälkikäteen ajateltuna olisin ensimmäisellä kerralla voinut esittää toiveen, että pelkkä käynti ja rauhallinen tutustuminen hevoseen, välineisiin jne riittävät tyyliselleni alokkaalle. En tällaista hoksannut edes ajatella. Onneksi en kuitenkaan antanut periksi kaatumis- ja ravisäikähdykselleni, vaan aloin suunnitella uutta tuntia jo melko pian perään. 

Erinäisten mutkien kautta päädyin sitten toisesta yksityistunnista alkaen talli Kaviohoviin, johon sitten jäinkin. Siellä seuraavat kaksi yksityistuntia olivatkin sitten erilaisia kuin ensimmäinen oli ollut. Lähdimme rauhalliseen tahtiin harjoittelemaan hevosen hoitoa (harjaus ja kavioiden puhdistus), varustamista, purkamista, satulassa istuntaa, liikkeelle lähtöä, jarruttamista, ohjaamista ja käyntiä kentällä. Raviin ei näillä kerroilla edes menty. Tämä tahti tuntui itselleni erittäin sopivalta. 

Tästä jatkoin aikuisten alkeiskurssille, jossa jatkoimme edellä kuvaamieni asioiden harjoittelua. Alkeiskurssin lopulla otimme myös jo lyhyitä ravipätkiä ja ilokseni en kokenutkaan nyt tunnetta, että tippuisin selästä. Myös hevosen selästä laskeutumiset tapahtuivat rauhallisesti enkä lentänyt niiden yhteydessä selälleni kenttään. Kaikin puolin alkeiskurssista jäi innostunut ja onnistunut olo, koska se sopi niin hyvin omaan tasooni ja tahtiini.

Alkeiskurssin jälkeen jatkoin aikuisten jatkoalkeisiin, jossa jatkui muun muassa raviosuuksien pidentäminen ja oikeanlaisen istunnan ja kehon hallinnan harjoittelu. Sillä tiellä nyt ollaan :).