Paluu heppailun pariin

Olen pitänyt kesällä taukoa tallilla käymisessä. Kirjoitinkin aiemmin tauon syistä postauksessa Heppailut kesätauolla.

Elokuussa taukoni päättyy ja olenkin jo varannut pari uutta kurssia Kaviohoviin. Liittyen hevostaitoihin, maastakäsittelyyn sekä varsoihin. Itseäni heppailussa on kiehtonut kokoajaan kaikkein eniten hevosten kohtaaminen, käsittely ja hoitaminen. Suuren eläimen läheisyydessä ja läsnäolossa on jotain hyvin voimaannuttavaa.

Ratsastuksen osalta ei ole vielä mitään päivämääriä sovittuna, mutta ratsaillekin on tarkoitus elokuun tienoilla palata. Ensimmäisellä kerralla tavoitteeni on mennä lähinnä käyntiä kenttää ympäri :). Aika sitten näyttää, että miten ratsastus lähtee taas käyntiin ja etenemään tauon jälkeen.

Olen kesän tauon aikana pohdiskellut myös erilaisia vaihtoehtoja ratsastamiselle. Jos ratsastus jäisi, niin ainakin toivoisin heppailun jatkuvan jossain muodossa maastakäsittelyn, hevosten hoitamisen ja tallihommien merkeissä. Mutta tosiaan, aika näyttää. Täältä blogista voi jatkossa(kin) seurailla heppatouhujen etenemistä.

Ps. Postauksen kuva toukokuulta, jolloin vierailimme tyttäreni kanssa Hepokuuselassa yhden maastoratsastuksen verran. Kuvan on ottanut tyttäreni ♥.

Gerbiileiden yhteen totuttaminen

Lupasin postauksessa Gerbiili on laumaeläin kirjoittaa gerbiileiden yhteen totuttamisesta. Tässäpä siis lupaamani blogikirjoitus :). Jakamani ohjeet ovat sellaisia, jotka olen lukuisia gerbiililaumoja yhteen totuttaneena todennut itse meillä hyvin toimiviksi. Koska erilaisilla laumoilla on hieman erilaiset totutusohjeet, niin jaan tässä niitä omiksi kohdikseen.

Aikuinen uros ja luovutusikäinen (6 viikkoa) urospoikanen / urospoikaset

Tämä on totutus, jossa en käytä ollenkaan totutusverkkoa, vaan yhdistän aikuisen ja poikaset (pienessä tilassa) kuljetusboksissa suoraan yhteen. Kuljetusboksiin tulee puhdasta purua, pahvirullia (tai muuta jyrsittävää virikkeeksi), wc-paperia ja siemenseosta. Boksissa ovat joitakin tunteja ja seurailen yhteiselon alkua aktiivisesti. Jos kaikki menee boksissa hyvin ja rauhallisesti, niin pääsevät terraarioon joidenkin tuntien jälkeen. Seuranta terraarioon laittamisen jälkeen.

Aikuiset urokset ja luovutusikäinen (6 viikkoa) uros poikanen

Olen yhdistellyt aikuisten urosten laumaan toisinaan yhden luovutusikäisen poikasen mukaan. Yhdistäminen kuten edellä boksissa.

Aikuinen naaras ja luovutusikäinen (6 viikkoa) naaraspoikanen / naaraspoikaset

Naaraat tarvitsevat verkkototutuksen ennen boksissa yhdistämistä. Kuvakollaasissa näkyy hyvä totutusverkko, jossa on puurimakehykset ja kummallakin puolella rimoja metalliverkkoa. Totutusverkko asetetaan terraarion keskelle. Aikuinen tulee toiselle puolelle ja poikanen/poikaset toiselle puolelle totutusverkkoa. Totutusverkon tulee olla mitoitettu tarkasti terraarion mittojen mukaiseksi, eivätkä gerbiilit saa päästä työntymään toistensa puolelle yli, ali eikä sivuilta. Totustusverkon silmäkoon tulee olla niin pieni, etteivät gerbut pääse puramaan esim. toistensa varpaita verkon silmien läpi. Haju- ja näköyhteys pitää kuitenkin selkeästi tietenkin olla, koska yhteentotuttamassa ollaan.

Gerbiileiden puolia terraariossa vaihdetaan pari kertaa päivässä, jotta hajut sekoittuvat. Itse pidän tällaista porukkaa totutusverkolla noin 3-4 päivää, riippuen toki aikuisen käyttäytymisestä verkolla. Aikuisen pitää tietenkin olla verkolla rauhallinen tai välinpitämätön poikasia kohtaan (ei siis verkolla raapimista eikä hyökkimistä) ennen yhdistämistä boksissa. Itse pyrin kuitenkin siihen, että pääsisin yhdistämään aikuisen ja poikasen/poikaset heti kuin vain mahdollista boksissa (eli en siis pitkitä turhaan verkkototutusta, jos aikuinen on rauhallinen). Mitä lähempänä poikaset ovat luovutusikää lauman päästessä elämään yhteiseloa niin sen parempi. Pyrin siis siihen, että lauma on kasassa hyvän aikaa ennen poikasten murkkuikää. Verkkototuksen jälkeen lauman yhdistäminen boksissa kuten uroksilla (kts edellä).

Aikuinen uros ja naaras, kun tavoitteena on poikaset

Yhteen totuttaminen kuten edellä (verkkototutus noin 2-4 päivää ja yhdistäminen boksissa).

Kaksi aikuista yksin jäänyttä naarasta

Ennen totutusta molempien tulee olla ollut joitakin päiviä yksin, jotta edelliset laumakaverit ovat unohtuneet ennen totutuksen aloittamista. Verkkototutus tapahtuu kuten edellä, mutta on pidempi kestoinen. Itse olen totuttanut monta naarasparia yhteen ja verkkototutuksen aika on vaihdellut kaikesta aina välillä 1 viikko – 1 kuukausi. Jos naaraat ovat rauhallisia verkolla heti toutuksen alussa (ei raapimista eikä hyökkimistä verkolla), niin olen jo viikonkin totutuksen jälkeen yhdistänyt boksissa. (Itse en totutuksissa seuraile naaraiden kiimoja, mutta olen kuullut että osa kasvattajista yhdistää naaraat ainoastaan silloin, kun vähintään toisella naaralla on kiima. Itse olen saanut tehtyä yhdistämiset ilman kiimojen seuraamista. Tämä myös siksi, että kiimaat ajoittuvat myöhään iltaan ja itse haluan tehdä yhdistämisen aamulla, jotta voin seurailla gerbuja yhdistämisen jälkeen boksissa päivällä huolellisesti). Yksin jääneiden aikuisten naaraiden yhteen totutukset ovat onnistuneet ainakin itselläni hyvin.

Kaksi aikuista yksin jäänyttä urosta

Itse olen saanut myös joitakin aikuisia yksin jääneitä uroksia yhdistettyä edellä olevan ohjeen mukaisesti. Toki on myös mahdollisuus ettei totutus onnistu.

Kaikenlaiset muut kokoonpanot

Itse jätän suosiolla edes yrittämättä totuttaa yhteen kaikenlaiset muut kokoonpanot, kuten että laumassa olisi kaksi aikuista gerbiiliä ja siihen yrittäisi totuttaa vielä lisää aikuisia yksilöitä mukaan. Saattahan tällaiset joskus onnistuakin, mutta itse en lähde riskeeraamaan hyvin toimivien laumojen kemiota. Pahimmillaan voi käydä niin, että ne ennestäänkin keskenään toimeen tulleet gerbiilit riitautuvat, kun uusi/uudet yksilöt tulevat sotkemaan lauman arvojärjestystä ja lopulta ihan kaikki ovat yksin ja uusia laumakavereita vailla.

Tärkeät pointit yhdistämisessä

  • Hyvä totutusverkko ehdottoman tärkeää. Panosta tämän laatuun.
  • Gerbiileitä lähdetään yhdistämään ainoastaan, kun suhtautuvat toisiinsa rauhallisesti totutusverkolla (ei raapimista eikä hyökkimistä).
  • Gerbiileiden yhdistäminen pienessä tilassa, jossa hajut sekoittuvat hyvin eivätkä gerbiilit pääse jahtaamaan toisiaan kuten suuressa tilassa olisi mahdollista. Itse käytän kuljetusboksia.
  • Huolellinen seuranta yhdistettäessä, jos aggressiivisuuden merkkejä niin välitön erottaminen ja totutuksen jatkaminen tai luopuminen kyseisestä yhdistämissuunnitelmasta (tilanteen mukaan). Paksut nahkahanskat suojaavat hyvin omia käsiä, jos riitelevät gerbiilit pitää nopeasti erottaa. Tällaiset kannattaa siis aina varata varmuudeksi paikalle uusia gerbiililaumoja yhdistettäessä.
  • Totutukset ainoastaan luovutusikäisillä (6 viikkoa) poikasilla ja aikuisilla gerbuilla. Murkkuiässä gerbiileiden totutus haastavaa.
  • Jos olet aloittelija, niin pyydä aina neuvoa kokeneemmilta. Itse suosittelen SGY:n virallisia kasvattajia tai SGY:n aktiivisia harrastajia.

Kesäaamu mökillä

Aamukahvit juotuani ja gerbolassa yhden terraarion siivottuani ”pakkasin” koirat autoon ja ajelimme äitini ja isäpuoleni kesäpaikalle. Daisy ja Lily saivat kirmata irti mökin pihalla ja me ihastella kesäistä aamupäivää ja kaunista miljöötä. Välillä käytiin sisällä mökissä hörppäämässä pullakahvit ja tarjoamassa koirille pienet herkut.

Koirat ovatkin heinäkuun aikana saaneet käydä kolmellakin eri mökillä. Kahdella vuokramökillä, joista kirjoitin täällä ja täällä sekä porukoiden mökillä pariinkin otteeseen. Ihanaa, kun on ollut niillekin kivaa kesäohjelmaa :).

Niin se vaan lähenee heinäkuu jo loppuaan. Uskomaton kesä on ollut kelien suhteen tähän mennessä. Aurinkoa ja hellettä on riittänyt. Meillä on onneksi kotona ilmalämpöpumppu, joten helteistä huolimatta lämpötila sisällä asunnossa on pysynyt inhimillisenä. Hieno juttu koirillekin. Jännä nähdä, että millainen elokuu saadaan. Itse toivon aurinkoisia kesäpäiviä edelleen, mutta ei haittaisi, jos hieman viilenisi.

Gerbiili on laumaeläin

Kollaasissa boksin päällä kuvattavana gerbiililaumani: CV-20 Jakarandan Casino Royale (burmese, 2 vuotta), Jakarandan Qasper (smoke, 7 kk) ja Jakarandan Qasanova (colourpoint honey fox, 7 kk).

Kirjoitin aiemmin gerbiileiden virikkeistä täällä. Postauksessa mainitsin myös, että gerbiileiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää on kiva laumakaveri/laumakaverit. Gerbiilit eivät viihdy yksin, vaan ovat laumaeläimiä. Sopuisan lauman koostamisessa on kuitenkin joitakin huomion arvoisia seikkoja, joista tässä postauksessa muutamia omasta mielestäni tärkeimpiä.

Gerbiilille oma laumakaveri/laumakaverit ovat äärettömän tärkeitä. Kaikkien kanssa ei kuitenkaan toimeen tulla, vaan gerbiilit ovat reviiritietoisia ja niillä on tarkka arvojärjestys laumassa. Näin ollen onkin tärkeää osata koostaa lauma oikein sekä hoitaa uusien laumojen totutukset hyviin/luotettaviin ohjeisiin pohjautuen.

Mitä enemmän laumassa on samanikäisiä gerbiileitä, niin sitä herkemmin ne alkavat tappelemaan selvitellessään lauman arvojärjestystä. Henkilökohtainen suositukseni lemmikkikotiin onkin, että laumassa olisi enintään kaksi samanikäistä gerbiiliä. Eli joko niin, että on kahden saman ikäisen gerbiilin parivaljakko tai sitten suurempi lauma, joka koostuu eri ikäisistä yksilöistä. Kolmen gerbiilin laumoja olen myynyt esimerkiksi niinkin, että on ollut aikuinen uros ja kaksi luovutusikäistä poikasta tai emä kahden luovutusikäisen poikasensa kanssa.

Tietenkin laumojen sopuisuuden kannalta tärkeää on käyttää jalostuksessa ainoastaan laumoissa hyvin muiden kanssa toimeentulevia yksilöitä sekä sellaisia, jotka ovat helposti totutettavissa uuteen kaveriin (toki gerbiileiden laumakäyttäytymisen ja totutuksen lainalaisuudet huomioon ottaen).

Mahdollisuus ristiriidoille on toki aina jonkin asteisena olemassa, vaikka kuinka parhaansa yrittää jalostuksen ja lauman koostamisen kanssa, mutta edellä olevilla keinoilla riskiä voidaan kuitenkin pitää minimissään.

Seuraavassa postauksessa kirjoitan tarkemmin erilaisten laumojen totutuksista.

Meillä on poikasia

Kollaasissa poikaset yläkuvissa ja vanhemmat alakuvissa.

Meillä on tänä vuonna naaraat tiinehtyneet huonommin kuin koskaan koko gerbiilikasvattaja-aikanani. Joskus aiemminkin on ollut vastaavaa, muttei koskaan näin pitkästi.

Nyt meillä on kuitenkin pitkästä aikaa poikue ♥. Tämän vuoden ensimmäinen. Aika pieni poikue on kyseessä, 3 poikasta. Mutta ihanaa, että edes nämäkin. Poikasissa 2 x black ja 1 x burmese.

Poikueen isä on Tohinan Cheek (dove cb) ja emä Jakarandan Queenie (burmese). Kuten nimestä voi päätelläkin, niin poikueen isä on tullut meille toiselta viralliselta kasvattajalta Tohinan gerbolasta. Isän isä on Rebel´s Eagle Eye (lilac) ja isän emä Cherry-Berry’s Ultra Bra (agouti). Poikueen emä puolestaan on oma kasvattini jo 7.polvessa. Emän isä on VV-20 VJUN-20 CV-20 Jakarandan Elmeri (smoke) ja emä VJUN-20 Jakarandan Hermione (burmese). Poikasten vanhemmat ja isovanhemmat ovat siis kaikki suomalaisten luotettavien virallisten kasvattajien kasvatteja ♥ .

Tämä on kasvatukseni R2-poikue. Eli aakkoset ovat toista kertaa menossa kierrostaan läpi. Jos vaan kaikki menee hyvin, niin teen poikasille rekisteripaperit noin 4 viikon iässä ja lähetän paperit SGY:n rekisteröijälle virallista rekisteröintiä varten.

Katselin aktiivisesti EM-jalkapalloa alkukesästä mieheni kanssa, ja tästä inspiroituneena poikaset tulevat saamaan nimensä jalkapalloilijoiden mukaan: Jakarandan Ronaldo, Jakarandan Ronaldinho ja Jakarandan Rapinoe.

Poikaset ovat vasta pieniä, joten mitä vaan voi vielä sattua. Toivotaan kuitenkin hurjasti, että he kasvavat ja kehittyvät normaalisti ja kaikki menee hyvin.

Mökiltä Kristiinankaupunkiin

Mökiltä matkamme jatkui kauniiseen Kristiinankaupunkiin, jossa kävimme kävelyllä keskustassa sekä syömässä kesäravintola Paviksessa.

Paviksessa oli hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu. Söimme ravintolan ulkoterassilla, jossa sai koiratkin olla mukana ja heille tarjottiin vesikuppi. Tällainen huomaavainen palvelu aina ilahduttaa koirien omistajaa ♥. Suosituksemme siis kyseiselle kesäravintolalle, jos Kristiinankaupungissa matkaatte.

Kristiinankaupungista jatkettiin matkaa vielä yhdeksi yöksi uudelle vuokramökille ennen kotiin paluuta. Mökillä oli viehättävä mummonmökkitunnelma. Mökki-iltaamme sisältyi saunomista, grillailua ja rentoa oleilua.

Mukava viiden vuorokauden kesälomareissu oli tämä ja kiva, että koiratkin saivat olla perheen mukana matkalla.

Mökkeilemässä

Vuokrasimme kesämökin neljäksi päiväksi ja koirat on (tietenkin) olleet mukana mökkeilemässä. Ihanaa kyllä, kun ovat saaneet juosta irti mökin suurella pihamaalla niin kovaa kuin kintuista lähtee. Mökkiä ympäröi lyhyeksi leikatut nurmialueet, jotka ovat sopineet meidän menoon paremmin kuin hyvin.

Hyvin on taas mökilläkin näkynyt Daisyn ja Lilyn luonteiden erot. Daisy haluaisi mielellään lähteä pihapiiristä kauemmaksikin tutkimaan ja keksii kaikenlaista omaa säätöä, kuten mökin terassin alle ryömimistä (johon ei ihmiset pääse ja johon on huono näkyvyys). Ei ole onneksi kuitenkaan lähtenyt pihasta tolkuttoman kauas, vaikka selvästi on mieli tehnytkin. Lily puolestaan on halunnut olla kokoajaan kuuliaisesti pihapiirissä muun perheen kanssa. Mökissä sisällä kumpikin on kyllä seurannut minua ”kuin hai laivaa”, etten vaan karkaa ulos yksikseni ;).

Daisy on näistä kahdesta yleensäkin itsepäisempi/itsenäisempi ja hieman sellainen oman tiensä kulkija. Lily puolestaan on enemmänkin ihmisten suhteen läheisriippuvainen. Vaikka eipä sillä, kyllä Daisykin on Lilyn tapaan äärettömän ihmisrakas ja oikea syli- ja seurakoira, mutta kuitenkin luonteeltaan erilainen.

Itselleni yksi kiva osa mökkeilyä on kyllä ollut koirien irti juoksuttaminen. Kaupungissa kun ei tähän tapaan pysty koiria irti pitämään. Ja toki sanomattakin on selvää, että on ollut kiva perheen kanssa aikaa viettää. Ollaan muun muassa saunottu, grillattu, pelattu sulkapalloa ja käyty lähialueen uimarannoilla. Sää on toden totta suosinut meitä.

Ps. Hienoa, että äitini ja isäpuoleni ovat käyneet gerbiilit hoitamassa. Kiitos lähtee heille tätäkin kautta avusta :).

Koiran kanssa kesälomareissussa

Meillä koirat ovat reissanneet mukana perheen kesälomamatkoilla viimeisen kahden vuoden aikana. Viime kesänä (2020) oltiin Daisyn ja Lilyn kanssa kylpylähotelli Holiday Club Saimaalla Rauhassa. Edellisenä kesänä (2019) tehtiin Daisyn kanssa muutaman päivän reissu Kalajoelle sekä pidempi kesälomamatka Ahvenanmaalle (Lily ei ollut tuolloin vielä syntynytkään).

Jaan tässä postauksessa kokemuksia Ahvenanmaan reissusta siitä näkökulmasta, että mitä kannattaa ottaa huomioon, jos koiran kanssa Ahvenanmaalle suunnittelee matkustavansa.

Matkamme alkoi Naantalista, jossa yövyimme Naantali Campingillä mökissä ja kävimme ihastelemassa Naantalin kaunista kaupunkia ja satama-aluetta. Naantalista jatkettiin Turun kautta Viking Amorella laivalla Ahvenanmaalle, jossa vietettiin viisi päivää mökkeillen ja nähtävyyksiä kierrellen. Kotiin matkustettiin Ahvenanmaan saariston kautta, jossa yövyttiin Brändön saarella mökissä.

Moneen kohteeseen pääsi koiran kanssa reissussa menemään, mutta osaan paikoista eivät ovet lemmikeille auenneet. Ravintoloiden ja kahviloiden osalta kesällä voi ottaa koiran mukaan ulkoterasseille syömään mennessä. Ainakaan meidän matkalle ei osunut yhtään ruokapaikkaa, joihin ei koiraa olisi saanut ulkoterassille viedä. Meille sattui onneksi ulkoterassille sopivat kelit koko matkan ajaksi, niinpä tämä onnistui hyvin.

Ahvenanmaan nähtävyyksien osalta koiran pääseminen eri kohteisiin vaihteli. Kiva koirakohde oli Getavuori, jossa oli hienot merimaisemat ja mielenkiintoinen luonto kallioineen, kivineen ja luolineen. Getavuorella teimme yhdessä kävelylenkin ja ihastelimme upeaa luontoa.

Kastelholman linnaan puolestaan ei sisälle koiraa päästetty (ei edes pikkukoiraa sylissä), vaan jouduimme vuorottelemaan niin, että kävimme tyttären kanssa linnassa ensin ja mies oli Daisyn kanssa viereisessä ulkoilmamuseossa ja sitten vaihdettiin osia. Ulkoilmamuseon alueella sai koiran kanssa liikkua, lukuun ottamatta vankilamuseota.

Myöskään Pommern laivaan ei koiran kanssa saanut sisälle mennä, vaan jouduttiin käymään laivassa vuorotellen. Lapsiperheiden kohde SmartPark puolestaan otti koiravieraatkin vastaan, lukuun ottamatta ravintolan sisätilaa (ulkoterassilla sai olla).

Nähtävyyksien kiertelemisen lisäksi vietettiin aikaa vuokramökillä. Mökkejä varatessa kun ilmoitti etukäteen, että tarvitsee koiraperheelle sopivan mökin, niin se järjestyi joka kohteesta. Daisylle mökeillä vietetty aika tarjosi hyvää lepoaikaa reissussa.

Laivoilla matkustaminen onnistui hyvin. Viking Amorellalla meillä oli ikkunallinen lemmikkihytti, joka oli kiva. Laivan sisätiloissa sai myös koiran kanssa liikkua, lukuun ottamatta ravintoloita. Amorellan suureksi miinukseksi täytyy kuitenkin mainita ”koirien wc”, joka oli pieni kumimatto alustainen laatikko ulkokannella. Daisy ei suostunut pissamaan tällaiseen laatikkoon ollenkaan. Ei varmaankaan ymmärtänyt edes laatikon tarkoitusta. Olin ajatellut etukäteen, että pissatuspaikka olisi hieman isompi hiekka-alustainen (tms) paikka ulkokannella, jolloin koira olisi paremmin ymmärtänyt laatikon tarkoituksen. Onneksi meidän matka ei kuitenkaan kestänyt kuin Turku-Maarianhamina välin, niin Daisy jaksoi pidätellä matkan ajan.

Paluumatkalla matkustimme Ahvenanmaan saaristossa pariin otteeseen pienemmillä laivoilla lyhyet matkat saarilta toisille. Niissäkin matkustaminen onnistui koiran kanssa suht hyvin. Toisessa laivoista koiraa ei saanut viedä laivan sisätiloihin ollenkaan, vaan vietimme matkan ulkokannella lipan alla sijaitsevassa pöydässä. Toisessa laivassa puolestaan päästiin sisätilapöytään, joka tuntui kivalta (jos joku olisi saanut allegiaoireita, niin sitten olisi täytynyt tuollakin siirtyä ulkokannelle). Daisy sai myös pari nakkipalaa tällä toisella laivalla henkilökunnalta. Ihanaa törmätä tällaiseen koiraystävälliseen palveluun!

Reissaaminen Daisyn kanssa onnistui suhteellisen hyvin. Toki koiran kanssa matkustaminen vaatii aina lisäsuunnittelua ja oikeanlaista asennetta. Kaikki kun ei kuitenkaan onnistu yhtä vaivattomasti kuin ilman lemmikkiä matkustettaessa eikä kaikkiin kohteisiin pääse koiran kanssa sisään.

Plussana on se, ettei koiralle tarvitse etsiä loma-ajan hoitopaikkaa. Uskon, että Daisy nautti perheen kanssa vietetyn ajan lisäksi erityisesti mökkeilystä ja ulkoilusta erilaisissa maisemissa.

Ps. Meitä varoiteltiin etukäteen punkeista useammaltakin taholta Ahvenanmaalle lähdettäessä. Yhtään punkkia ei kuitenkaan onneksi vastaan sattunut, joskin vältettiin kyllä pitkissä heinikoissa liikkumista.

(Postauksen kuvissa Daisy Getavuorella Ahvenanmaalla x 3 ja alimmassa kuvassa Naantalissa).

Gerbiileiden virikkeet

Gerbiileiden tärkeimmät virikkeet terraariossa ovat runsas purun määrä kaivelua varten, tunneleissa/pesäkoloissa olemisen mahdollisuus sekä jyrsittävät/silputtavat materiaalit, kuten pahvirullat, pahvilaatikot ja oksat.

Gerbiilit ovat kotoisin Mongolian sisämään ylängöiltä. Niitä tavataan myös Etelä-Siperiasta ja Pohjois-Kiinasta. Luonnossa gerbiilit elävät hiekka- ja saviaavikoilla, pensaikoissa, aroilla ja vuoriston laaksoissa. Ne kaivavat maahan koloja lähelle kasveja, joiden juuret estävät koloja romahtamasta. Kolot ovat tyypillisesti puolisen metriä syviä ja noin 4 cm leveitä. Samaan luolaan on useita eri sisäänkäyntejä. Niissä gerbiilit elävät perhekunnittain ja lepäävät vuorokauden kuumimmat ja kylmimmät hetket. (Lähde: Wikipedia).

Gerbiilit ovat siis kaivajia ja viettävät luonnossa osan ajastaan luolissa. Näitä lajille tyypillisiä elinoloja me gerbiileiden omistajatkin pyrimme lemmikeillemme tarjoamaan. Mahdollisuuden kaivella ja päästä ”luolaan”. 

Suomessa terraarioissa on käytössä kuivikkeena ja virikkeenä yleisimmin kutterin purua. Tätä on gerbiileiden helppo kaivaa ja tehdä tunneleita. Itselläni on lisäksi terraarioiden pohjilla purujen alla käytössä puutunneleita. Nämä tarjoavat omalta osaltaan gerbiileille mahdollisuuden päästä ”luolaan maan alle”. Puutunneleiden lisäksi terraarioissani on puumökkejä ja kookoksenkuoria pesäpaikkoina.

Terraario on häkkiä parempi asumus gerbiileille tästäkin syystä, että sinne saa purua huomattavasti paksumman kerroksen kuin häkkiin.

Jyrsittäväksi gerbiileille sopii wc-paperirullat, talouspaperirullat, tyhjät puhtaat pahvilaatikot, oksat ja kuivattu heinä. Ulkoa tuodut oksat tulee pitää uunissa 200 asteessa noin 10 min (riippuu oksien paksuudesta). Oksien tulee olla myrkyttömiä lehtipuiden oksia.

Gerbiilit ovat laumaeläimiä, joten niiden hyvinvoinnille äärettömän tärkeää on myös kiva laumakaveri/laumakaverit. Tästä aiheesta teen myöhemmin ihan oma postauksensa, koska aiheeseen liittyy monenlaisia huomion arvioisia seikkoja.

Heppailut kesätauolla

Tällä hetkellä oma heppailuharrastamiseni on kesätauolla. Tähän on parikin syytä. Ensimmäinen on se, että oma vakkaritallini on toimintansa osalta kesälomilla. Toinen syy löytyy ratsastustapaturmasta, josta olen toipumassa.

Putosin kesäkuussa ratsastustunnilla (ensimmäistä kertaa elämässäni) hevosen selästä ravissa aika hurjalla tyylillä ja loukkasin niin kylkeä, jalkoja kuin käsiäkin. Pahemmilta vammoilta onneksi vältyin ja tästä olen äärettömän kiitollinen. Sen verran kovaa fyysistä iskua kehoon kuitenkin tuli, että kävely meni tapaturman jälkeen toisella jalalla linkuttamiseksi ja ruhjeita/mustelmia/kipuja oli useamman viikon ajan ympäri kehoa.

Tällä hetkellä toipuminen on jo pitkällä. Pystyn kävelemään jo normaalisti eikä kivut enää valvota öisin. Sen verran putoamisen seuraukset vielä kehossa kuitenkin tuntuvat, että tietyissä asennoissa oikean jalan polveen tulee kipua, samoin oikean puoleinen kylki kipuilee venyessään tietyissä asennoissa. Näitä ei onneksi tosiaan kuitenkaan ole enää kuin vain tietyissä asennoissa.

Koirien kanssa kävelylenkit onnistuvat jo hyvin. Kävimme tällä viikolla mieheni kanssa myös jo pyörälenkillä, eikä sen suhteen ollut mitään haasteita. Kahvakuulailemaan en kuitenkaan vielä pysty, koska kylki ei kestä vaadittavia liikkeitä eikä venymistä, eikä polvi kyykätä kahvakuulan kanssa. Onneksi kävely ja pyöräily kuitenkin onnistuvat, niin pääsee jo liikkumaan.

Heppailemaan olisi tarkoitus palata loppukesästä. Luulen, että ratsastuksen osalta ekalle kerralle riittää lähinnä käynti kenttää ympäri ja rauhallinen paluu asian äärelle.

Hevosia onkin jo ikävä. Varsinkin niitä, keillä olen eniten saanut kuluneen puolen aikana ratsastaa ja keitä hoitaa; postauksen kuvituksen hoitavaa Velmua sekä Elliä, Hilppaa ja Humua. Ja toki kaikkia ihmisiäkin kiva sitten nähdä taas, keihin olen tallilla ehtinyt tutustua :).

Mutta siis, nyt toistaiseksi heppailut kesätauolla ja näihin palailen myöhemmin loppukesästä / alkusyksystä.