Gerbiileiden käsittely

Lisäsin gerbiilikasvatukseni kotisivuille muutamia vinkkejä käsittelyyn gerbiileitä lemmikiksi harkitseville ja tuoreille gerbiileiden omistajille. Jaan vinkit samalla tänne blogiinikin.

  • Gerbiilit eivät ole paikallaan viihtyviä ja kököttäviä sylilemmikkejä. Vilkkaudesta huolimatta niitä pystyy kuitenkin pitämään käsissä ja käsittelemään.
  • Jo kasvattajan luona poikaset totutetaan käsittelyyn. Käsittelyä kannattaa jatkaa lemmikkikodissa säännöllisesti, näin omista lemmikeistä saa mahdollisimman käsikesyjä.
  • Käsittelyyn totuttaminen on tärkeää myös terveydentilan tarkistamiseksi (hampaat, hajurauhanen jne) sekä mahdollisia hoitotoimenpiteitä ajatellen (kuten lääkitseminen).
  • Gerbiili otetaan terraariosta työntämällä käsi / kädet sen alle ja nostetaan, esimerkiksi kun gerbiili on terraarion nurkassa.
  • Jos gerbiiliä on alkuun hankala saada kiinni terraariosta, niin apuna voi käyttää esimerkiksi tyhjää talouspaperirullaa, kun gerbiili menee rullaan, niin toinen pää suljetaan kädellä ja toisesta päästä gerbiili liu`utetaan kädelle purun pinnan lähellä. Jahtaamista tulee välttää.
  • Aloittelijan kannattaa käsitellä gerbiiliä matalalla (kuten purun pinnan päällä terraariossa) ja opetella rauhallisia ja varmoja otteita. Näin ollen gerbiili ei tipu korkealta, jos se sattuisikin sinkoamaan käsistä pois.
  • Jos haluaa pitää kättä terraariossa (ei ole millään muotoa pakollista), että tulevat kiipeilemään kädelle, niin kannattaa huomioida, että jos näykkivät (ei tee kipeää, on eri kuin varsinainen pureminen), niin ei kannata vetää kättä pois, vaan siirtää gerbiiliä varovasti hieman kädellä pois päin. Jos käden vetää aina pois kun gerbiili näykkii, niin voi alkaa puremaan, kun hoksaa että tällä tavalla käden saa pois terraariosta. Tarvitsee siis opettaa, että näykkimisellä käsi ei poistu terraariosta. Tarvittaessa vaikka nahkahanskat kädessä pitää kättä terraariossa, jos näykkiminen ärsyttää. Kaikilla ei siis tällaista esiinny, mutta jos tällaista ilmenee, niin kannattaa toimia näiden ohjeiden mukaan.
  • Käsittelyssäkin pätee vanha sanonta ”harjoitus tekee mestarin”.

Lemmikkimessut Tampereella

Eilinen päiväni vierähti Lemmikki Tampere messuilla Suomen Gerbiiliyhdistys ry:tä (SGY) edustamassa. Meillä oli ständillä mukana gerbiileitä (terraarioissa ja kuljetusbokseissa) ja pöydillä yhdistystuotteita sekä esitteitä.

Messuyleisölle esittelimme ständillä niin gerbiileitä lemmikkeinä kuin yhdistyksemme toimintaakin. Ohjelmalavalla pääsin myös pitämään lyhyen ja tiiviin luennon näistä aiheista.

Ihanaa olisi ollut jäädä vielä toiseenkin messupäivään (messujen kesto la-su), mutta hyvä, että edes lauantai onnistui osaltani. Oli kyllä tosi mukava ja virkistävä päivä yhdessä Nooran (Tohinan gerbiilit) ja Tiinan (Taikametsän gerbiilit) kanssa.

(Ylimmän kuvakollaasin kuvat Noora Salmisen ja Tiina Kääriäisen ottamia).

Meidän gerbolan gerbiileistä mukana oli lauma: Jakarandan Casino Royale (burmese) ikä 2 v 4 kk, Jakarandan Qasper (smoke) ikä 10 kk ja Jakarandan Qasanova (colouspoint honey fox) ikä 10 kk.

Yleisin kysymys lapsilta taisi olla ”Saako niitä silittää?”. Ja saihan niitä, minun käsissäni :). Vaihtelin päivän mittaan silitettävää gerbua, niin gerbut saivat kyllä hyvin myös levätäkin boksissa.

(Kuvakollaasi on aiemmin otettu).

Paljon olisi ollut messuilla nähtävää ja koettavaa. Oma päiväni keskittyi pitkälti SGY:n edustamiseen, joten kamalasti en ehtinyt muuhun menoon mukaan. Pikaisen kierroksen kuitenkin tein hallin läpi ja olihan siellä lemmikkejä ja ohjelmaa aina jyrsijöistä alpakoihin ja agilitystä akvaariokaloihin (ja kaikkea siltä väliltä). Laaja kattaus siis kaikkia ihania lemmikkejä ja mukavia eläinharrastuksia.

Oli kyllä mahtavaa kaiken koronaeristyksen jälkeen päästä messuhumuun mukaan. Vaikka päivä olikin pitkä ajomatkoineen ja messupäivineen, niin henkisesti oli kyllä virkistäytynyt ja iloinen mieli illalla kotiin päästessä. Sitten vain seuraavia tapahtumia odottelemaan :).

Ps. Instagramissa päivittyy lemmikkijutuistani ja gerbiiliharrastamisestani kaksikin tiliä: @suvinlemmikit ja @jakarandangerbiilit

Syyskuun fiiliksiä ja tunnelmia

Eilen oli iltapainotteinen työpäivä. Niinpä ehdimme aamupäivällä käydä Daisyn ja Lilyn kanssa tekemässä kävelylenkin metsän siimeksessä sekä fiilistellä syksyn värejä ja tuoksuja ihan rauhassa. Sää oli mitä upein. Aurinko paistoi ja syksyinen luonto oli kauneimmillaan.

Syyskuuhuni on mahtunut luonnon ihastelun lisäksi muitakin kivoja juttuja. Olen muun muassa saanut palautettua kahvakuulatreenit takaisin ohjelmistoon noin 3 kuukauden tauon jälkeen. Kesän ratsastustapaturman jälkeen varsinkin oikean puoleinen nilkka, polvi ja kylki olivat pitkään kipeinä. Niinpä kahvakuulailut olivat pitkään kokonaan jäissä.

Ihan mahtavaa, että keho on korjannut itseään jo niin paljon, että pystyn tekemään kahvakuulan kanssa kyykkyjä ja keskikehon hallintaa vaativia liikkeitä. On ihmiskeho vaan ihmeellinen palautumisessaan! Kiitollinen olen kaikesta tästä ja tuntuu, että oman kehon ja liikkumisen arvostus ja halu pitää itsestä huolta ovat kasvaneet aina vain entisestään tämän kokemuksen myötä ♥.

Perinteiseen tapaani olen tänäkin syksynä kuvannut ruskan kauneutta ja tallentanut sitä muun muassa Facebook-tililleni. Eilen huomasin taas myös pohtivani, että syyskuu on kyllä ihan kärjessä suosikkikuukausistani. Huomaan voivani jopa paremmin kuin kesällä. Aika jännä juttu. Nyt täytyy vain nautiskella tästä hetkestä ja päivästä :).

Viikon varrelta

Otettiin eilen koirien kanssa kuvia karvatyynyn päällä. Lily vasemmalla ja Daisy oikealla. Meidän kaunottaret ♥.

Syyskuun loppua kohti mennään. Syyskuu on noussut yhdeksi omista suosikkikuukausistani. Rakastan ruskaa ja kauniita kuulaita syyspäiviä. Sadepäivät on kyllä kurjia siinä mielessä, että koiria saa jatkuvasti pestä ulkoa tullessa. Mutta jos tämä seikka unohdetaan, niin sadepäivätkin silloin tällöin menee. Oma unenlaatuni myös paranee, kun yöllä on pimeää ja asunnossa viileää.

T2-poikueen gerbiilipoikanen. Ikää 3½ viikkoa. ♥

Gerbolasta on tällä viikolla lähtenyt / lähdössä S2-poikueen pienokaisia uusiin lemmikkikoteihin. Ihanaa, että kaikille lähteville pienokaisille on taas löytynyt huolehtivan ja välittävän tuntuiset uudet kodit.

T2-poikueesta puolestaan olen jättämässä kaikki 6 poikasta toistaiseksi kotiin, koska haluan seurailla rauhassa keistä heistä kasvaa jalostukseen/näyttelyihin sopivimmat yksilöt. Tämä poikue on ensimmäinen black-poikue kolmannessa polvessa, joten on tässä mielessä suuren kiinnostukseni kohteena, että mitä heistä kasvaa.

Ensi viikonloppuna olen lähdössä edustamaan lemmikkimessuille Tampereelle SGY:n ständille ja ohjelmalavalle. Muutama gerbulauma lähtee kanssani reissuun. Messuihin liittyen olemme etukäteisvalmisteluja tehneet. Hauska on lähteä ja mielenkiinnolla odotan jo tapahtumaa. Yritän saada sitten blogiinkin messuilta jotain koostetta aikaiseksi.

Muotovalio

Tällä viikolla saapui postissa smoke-värisen urokseni Elmerin muotovalio-ruusuke ♥. Kaikkine titteleineen Elmeri on nyt siis viralliselta nimeltään:

MVA VV-20 VJUN-20 CV-20 Jakarandan Elmeri.

Muotovalion arvoon tarvitaan kolmesta eri näyttelystä MVA-sert. Muotovalioserti jaetaan näyttelyn parhaalle urokselle ja parhaalle naaraalle virallisessa luokassa.

Champion arvon on saanut aiemmin viisi kasvattiani, mutta muotovalioita ei ole aiemmin ollut. Aika hieno saavutus siis :). Champion arvoon tarvitaan kolmesta eri näyttelystä ns. irtoSERT eli irtoserti, joka myönnetään virallisessa luokassa gerbiilille, joka on tuomarin mielestä erinomainen. Irtosertin saaneista eläimistä valitaan ROP1-5-sijoittuvat eläimet.

Champion arvon ovat menneinä vuosina saaneet Jakarandan Da Capo, Jakarandan Escada Joyful, Jakarandan Q-Raketti, Jakarandan Quicksand ja Jakarandan Muskotti.

Niin samanlaisia, niin erilaisia

Vaikka Daisy ja Lily ovat saman rotuisia, sukulaisia keskenään ja yhtäläisyyksiäkin löytyy paljon, niin ovat samaan aikaan myöskin erilaisia toimijoita arjessa ja luonne-eroja löytyy. Tässä muutama hauska yksityiskohta eroavaisuuksista meidän arjen toimissa:

Herääminen
Daisy: ”Heräilen rauhassa eikä ole kiirettä mihinkään. Jään yleensä vielä makoilemaan sänkyyni, kun äippä nousee ylös.”
Lily: ”Olen heti ”kärppänä paikalla” sängyn vieressä odottamassa, kun äippä saa silmänsä auki. Pistän hännän heilumaan hurjasti ja ilon ylimmilleen, hei jee sää heräsit ja nyt me noustaan ja lähdetään ulos!”

Ruokailu
Daisy: ”Nautiskelen rauhassa tämän ruokani tässä.”
Lily: ”Nopeasti ruoat nassuun mitä kupista löytyy.”

Autossa matkustaminen
Daisy: ”Ei yhtään kivaa, en tykkää autossa matkustamisesta sitten yhtään!”
Lily: ”Okei, autossa ollaan. Asettaudun siis tähän matkustushäkkiin lepäämään.”

Pienet lapset
Daisy: ”Hei jee mielenkiintoista, meille tuli pieni ihminen kylään, seurailenpas hänen leikkejä tässä vieressä ja saatanpas tuota osallistua itsekin ja napata vaikkapa pehmolelun itselleni leikin merkiksi.”
Lily: ”Hmm, näin pieniä ihmisiä ei meillä vakituisesti asu, taidanpa varmuudeksi hypätä sohvalle karkuun pienen välimatkan päähän.”

Imuri
Daisy: ”Voi eiiiii, taas toi mööpeli saapuu, nyt alkoi vapisuttamaan.”
Lily: ”Okei, Ei erityisen kivaa, mutta en ihan ymmärrä tuota Daisyn vapinaa kuitenkaan..”

Ulkona irti oleminen
Daisy: ”Kiva välillä lähteä hieman kauemmaksin itsenäisesti tutkimaan paikkoja..”
Lily: ”Haluan olla tiiviisti perheen vieressä, enkä lähteä mihinkään kauemmas yksikseen.”

Temppujen opettelu
Daisy: ”Okei, ymmärsin jo heti, että nyt istun ja sitten saan herkun”.
Lily: ”Jee herkkuja, anna pian, anna pian, häh mitä pitää tehdä..?”

Niin samanlaisia, mutta kuitenkin niin erilaisia ♥.

Ps. Postauksen kuva on aiemmin otettu, kun Lily oli vielä kooltaan Daisyä pienempi. Nykyään ovat ihan saman kokoisia.

Kasvatusvärinä black

Viime viikolla syntyi tämän vuoden kolmas gerbiilipoikueemme ♥. Poikueessa on 6 poikasta, joista kaikki black-värisiä. Isä CV-20 Jakarandan Hedvig (black) ja emä Jakarandan Pretty Woman (black). Myös poikasten isovanhemmat ovat kaikki black-värisiä. Poikaset kuvakollaasissa vasemmalla puolella (olivat kuljetusboksissa kuvauksen ajan).

Black on ollut yhdessä burmesen kanssa pääkasvatusvärini jo ihan alusta asti (eka Jakarandan poikue syntyi noin 5 vuotta 8 kuukautta sitten), mutta vasta nyt voi hiljalleen alkaa oikeasti puhua black kasvatuksesta :). Tähän mennessä kyseinen väri on ollut itselläni enemmän tai vähemmän vain burmesen apuvärinä. Nyt kuitenkin siis syntyi poikue, jossa kolmessa polvessa kaikki black-värisiä ♥.

Toki gerbiilikasvatuksessa on ihan hurjasti muitakin huomioon otettavia seikkoja kuin rotumääritelmän mukainen väri (terveys, luonne, laumakäyttäytyminen, ulkomuoto..), mutta kyllä väri kuitenkin on yksi tekijä, jota me viralliset kasvattajat pyrimme jalostamaan eteenpäin.

Black-värin tulisi olla sysimusta, ilman valkoisia karvoja, ilman valkoisia leuka- tai tassumerkkejä. Kuulostaa teoriassa aika helpolta tavoitteelta värikasvatukseen, mutta on käytännössä todella haastavaa. Blackin käyttäminen muiden värien apuvärinä kasvatuksessa on lisännyt/lisää resessiivejä, huonontaa väriä hailakammaksi, tuo valkoisia karvoja jne. Ja näitä onkin haastavaa alkaa jalostamaan pois, kun hyvän värisiä kasvatuseläimiä on vaikeaa löytää.

Tällä hetkellä nyt kuitenkin iloitsen tästä poikueesta ja mielenkiinnolla jään seuraamaan, että mitä heistä kasvaa.

Kuvakimara tallin synttäreiltä

Sunnuntaina pyörähdin kotihommien välissä talli Kaviohovin 5-vuotis synttäreillä viemässä omat onnitteluni. Omistaja Sari sai kukan ja kortin. Hevosille vein porkkanoita :).

Kahvit hörpättiin tallissa ja ulkona kierrettiin katsomassa hevosia. Minulle kaikki hepat ovatkin vähintäänkin nimeltä tuttuja. Ja suurimman osan kanssa olen ollut myös erilaisilla tunneilla/kursseilla kuluneen vuoden aikana, kuten ratsastustunnilla, maastakäsittelykurssilla ja/tai varsakurssilla.

Otin synttäreillä kaikista tallin hevosista kuvia ja postauksen kuvakimarasta löytyy jokainen heistä ♥.

Coton koirarotuna + Daisyn ja Lilyn ruokinta

Tulin aamulla katsoneeksi, että mitäs Coton de Tulearista sanottiinkaan hankikoira.fi -sivustolla. Pääasiassahan siellä oli asiaa, joka sopii hyvin meidänkin neiteihin, kuten 110% seurakoira, sosiaalinen ilopilleri, aina hyväntuulinen, ilmoittaa vieraiden saapumisesta haukkumalla, turkin hoito vaatii paljon aikaa/säännöllisyyttä/järjestelmällisyyttä jne.

Muutamassa kohtaa puolestaan en ihan täysin tunnistanut omia koiria sivustolta. Jäin kyllä pohtimaan, että onko meidän neidit helposti koulutettavia, vaikkapa suhteessa muihin koirarotuihin? Varsinkin Daisy kyllä oppii hyvin nopeasti erilaisia temppuja (istu, tassu, maahan, tänne, paikka jne) herkkupalkan avulla, mutta helposti koulutettaviksi en kuitenkaan koiriamme yleisellä tasolla sanoisi, viitaten vaikkapa koirakoululla aiemmin saamiini kokemuksiin niin omista kuin ylipäätään eri rotuisista koirista. Sanoisin, että kärsivällisyyttä ja hieman huumoriakin tarvitaan cottoneiden kanssa :).

Mutta, kuten kaikkien rotujen kohdalla, niin yksilöllisiä eroja koirien välillä varmasti löytyy. Kuten myös meidän omistajien välillä. Itse en varsinaisesti koe olevani mikään Pro koirien kouluttaja. Meidänkin tytöt varmaankin olisivat taitavammin koulutettuja jollain toisella omistajalla, jolla on intohimona harrastaa aktiivisesti ja kärsivällisesti koirakoululla tokoa, rallytokoa jne.

Hankikoira.fi sivustolla mainittiin myös cottonin herkkämahaisuudesta ja tämä sopii meidänkin koiriin. Mitä tämä käytännössä meillä tarkoittaa, on ruokavalion suunnitelmallisuutta ja ”tiukkana pysymistä”.

Meidän neideillä menee mahat herkästi sekaisin/kuralle uusista ruoista ja herkuista. Olen todennut, että mahat pysyvät parhaiten kunnossa tutuilla ruoilla ja sellaisilla joissa ei ole vehnää yms. Meillä Daisy ja Lily syövät kaksi kertaa päivässä ja perusruokana on Pure natural nappulat maustettuna HauHau viljattomilla märkäruoilla. Herkkuina saavat HauHau vehnättömiä herkkuja (kuten kanatikkuja) ja puruluita sekä Trick & Treat Chicken nuggetteja (viljaton kananami).

Aiemmin annoin enemmän myös raakaruokia, mutta niiden hygieniakysymykset ovat tuntuneet itselleni viime aikoina hieman haastavilta.

Noin yleisesti vielä meidän koirien ruokailuista, että meillä tytöt ovat aika nuukia omista ruoistaan. Näinpä olen aina vahtimassa ruokailutilanteessa (tai joku muu perheenjäsen, jos en ole itse paikalla), että kumpikin saa syödä rauhassa omalla ruokakupillaan eivätkä lähde toistensa kupeille ”ärhentelemään”.

Loppuun vielä lisättäköön, että nämä postauksessa kirjoittamani asiat ovat kaikki omia kokemuksiani ja näkemyksiäni. Varmasti jollain toisella cottonin omistajalla on ainakin osittain erilaisia ajatuksia ja kokemuksia näistä aiheista. Samoin koirien ruokailun osalta kunnioitan jokaisen omaa tapaa hoitaa ruoka-asiat. Näitä tuntuu olevan hyvin monenlaisia (kuten yksi suosii raakaruokaa ja toinen nappuloita jne) ja osalla on hyvin vahvakin näkemymys kannastaan. Meillä nyt kuitenkin näin nämä ruoka-asiat, ainakin tällä hetkellä :).

Ps. Ruokamerkit postauksessa eivät ole maksettuja mainoksia. Koin vaan haastavaksi alkaa ilman merkkejä kirjoittamaan, kun liittyvät esimerkiksi viljattomuuteen.

Hevostaitoja ja laumakäyttäytymistä

Tällä hetkellä heppailuharrastamiseni pitää sisällään hevostaitojen ja maastakäsittelyn kurssi-illan kerran viikossa. Viime kertojen aiheet ovat pitäneet sisällään muun muassa hevosten kouluttamiseen sekä laumakäyttäytymiseen liittyviä teemoja.

Postauksen kuvan olen ottanut jo toukokuussa, mutta sopii hyvin laumakäyttäytymisen kurssikertaan. Kuvan hevoslauma on edelleen näin syksyn tullenkin kasassa: Velmu, Topi, Teppo ja Humu. Laumakäyttäytymisen kerralla keskityimme aiheeseen sekä yleisellä tasolla että myös muun muassa tämän ruunalauman esimerkein.

Huomaan usein pohtivani tallilla maastakäsittelyteemojen yhteydessä, että gerbiileissä ja hevosissa on itseasiassa aika paljon samaa valtavasta kokoerosta huolimatta :). Ovathan ne kumpainenkin sekä laumaeläimiä että saaliseläimiä. Myös gerbiileillä on laumassa tarkka arvojärjestys, eikä kaikkien kanssa tulla toimeen. Ihmisen tuleekin ymmärtää molempien lajien kohdalla sekä eläimen tarve elää laumassa, mutta myös laumojen onnistuneeseen kokoamiseen ja yhdessä elämiseen liittyviä asioita. Gerbiileiden laumassa elämisestä kirjoitin aiemmin postauksessa: Gerbiili on laumaeläin.

Ensi kerralla aiheena meillä kurssilla hevosten siedättäminen jännittäviin asioihin ja yllättäviin tapahtumiin.

Nyt toivotan kaikille ihanaa viikonloppua!