Kuvakimara tallin synttäreiltä

Sunnuntaina pyörähdin kotihommien välissä talli Kaviohovin 5-vuotis synttäreillä viemässä omat onnitteluni. Omistaja Sari sai kukan ja kortin. Hevosille vein porkkanoita :).

Kahvit hörpättiin tallissa ja ulkona kierrettiin katsomassa hevosia. Minulle kaikki hepat ovatkin vähintäänkin nimeltä tuttuja. Ja suurimman osan kanssa olen ollut myös erilaisilla tunneilla/kursseilla kuluneen vuoden aikana, kuten ratsastustunnilla, maastakäsittelykurssilla ja/tai varsakurssilla.

Otin synttäreillä kaikista tallin hevosista kuvia ja postauksen kuvakimarasta löytyy jokainen heistä ♥.

Coton koirarotuna + Daisyn ja Lilyn ruokinta

Tulin aamulla katsoneeksi, että mitäs Coton de Tulearista sanottiinkaan hankikoira.fi -sivustolla. Pääasiassahan siellä oli asiaa, joka sopii hyvin meidänkin neiteihin, kuten 110% seurakoira, sosiaalinen ilopilleri, aina hyväntuulinen, ilmoittaa vieraiden saapumisesta haukkumalla, turkin hoito vaatii paljon aikaa/säännöllisyyttä/järjestelmällisyyttä jne.

Muutamassa kohtaa puolestaan en ihan täysin tunnistanut omia koiria sivustolta. Jäin kyllä pohtimaan, että onko meidän neidit helposti koulutettavia, vaikkapa suhteessa muihin koirarotuihin? Varsinkin Daisy kyllä oppii hyvin nopeasti erilaisia temppuja (istu, tassu, maahan, tänne, paikka jne) herkkupalkan avulla, mutta helposti koulutettaviksi en kuitenkaan koiriamme yleisellä tasolla sanoisi, viitaten vaikkapa koirakoululla aiemmin saamiini kokemuksiin niin omista kuin ylipäätään eri rotuisista koirista. Sanoisin, että kärsivällisyyttä ja hieman huumoriakin tarvitaan cottoneiden kanssa :).

Mutta, kuten kaikkien rotujen kohdalla, niin yksilöllisiä eroja koirien välillä varmasti löytyy. Kuten myös meidän omistajien välillä. Itse en varsinaisesti koe olevani mikään Pro koirien kouluttaja. Meidänkin tytöt varmaankin olisivat taitavammin koulutettuja jollain toisella omistajalla, jolla on intohimona harrastaa aktiivisesti ja kärsivällisesti koirakoululla tokoa, rallytokoa jne.

Hankikoira.fi sivustolla mainittiin myös cottonin herkkämahaisuudesta ja tämä sopii meidänkin koiriin. Mitä tämä käytännössä meillä tarkoittaa, on ruokavalion suunnitelmallisuutta ja ”tiukkana pysymistä”.

Meidän neideillä menee mahat herkästi sekaisin/kuralle uusista ruoista ja herkuista. Olen todennut, että mahat pysyvät parhaiten kunnossa tutuilla ruoilla ja sellaisilla joissa ei ole vehnää yms. Meillä Daisy ja Lily syövät kaksi kertaa päivässä ja perusruokana on Pure natural nappulat maustettuna HauHau viljattomilla märkäruoilla. Herkkuina saavat HauHau vehnättömiä herkkuja (kuten kanatikkuja) ja puruluita sekä Trick & Treat Chicken nuggetteja (viljaton kananami).

Aiemmin annoin enemmän myös raakaruokia, mutta niiden hygieniakysymykset ovat tuntuneet itselleni viime aikoina hieman haastavilta.

Noin yleisesti vielä meidän koirien ruokailuista, että meillä tytöt ovat aika nuukia omista ruoistaan. Näinpä olen aina vahtimassa ruokailutilanteessa (tai joku muu perheenjäsen, jos en ole itse paikalla), että kumpikin saa syödä rauhassa omalla ruokakupillaan eivätkä lähde toistensa kupeille ”ärhentelemään”.

Loppuun vielä lisättäköön, että nämä postauksessa kirjoittamani asiat ovat kaikki omia kokemuksiani ja näkemyksiäni. Varmasti jollain toisella cottonin omistajalla on ainakin osittain erilaisia ajatuksia ja kokemuksia näistä aiheista. Samoin koirien ruokailun osalta kunnioitan jokaisen omaa tapaa hoitaa ruoka-asiat. Näitä tuntuu olevan hyvin monenlaisia (kuten yksi suosii raakaruokaa ja toinen nappuloita jne) ja osalla on hyvin vahvakin näkemymys kannastaan. Meillä nyt kuitenkin näin nämä ruoka-asiat, ainakin tällä hetkellä :).

Ps. Ruokamerkit postauksessa eivät ole maksettuja mainoksia. Koin vaan haastavaksi alkaa ilman merkkejä kirjoittamaan, kun liittyvät esimerkiksi viljattomuuteen.

Hevostaitoja ja laumakäyttäytymistä

Tällä hetkellä heppailuharrastamiseni pitää sisällään hevostaitojen ja maastakäsittelyn kurssi-illan kerran viikossa. Viime kertojen aiheet ovat pitäneet sisällään muun muassa hevosten kouluttamiseen sekä laumakäyttäytymiseen liittyviä teemoja.

Postauksen kuvan olen ottanut jo toukokuussa, mutta sopii hyvin laumakäyttäytymisen kurssikertaan. Kuvan hevoslauma on edelleen näin syksyn tullenkin kasassa: Velmu, Topi, Teppo ja Humu. Laumakäyttäytymisen kerralla keskityimme aiheeseen sekä yleisellä tasolla että myös muun muassa tämän ruunalauman esimerkein.

Huomaan usein pohtivani tallilla maastakäsittelyteemojen yhteydessä, että gerbiileissä ja hevosissa on itseasiassa aika paljon samaa valtavasta kokoerosta huolimatta :). Ovathan ne kumpainenkin sekä laumaeläimiä että saaliseläimiä. Myös gerbiileillä on laumassa tarkka arvojärjestys, eikä kaikkien kanssa tulla toimeen. Ihmisen tuleekin ymmärtää molempien lajien kohdalla sekä eläimen tarve elää laumassa, mutta myös laumojen onnistuneeseen kokoamiseen ja yhdessä elämiseen liittyviä asioita. Gerbiileiden laumassa elämisestä kirjoitin aiemmin postauksessa: Gerbiili on laumaeläin.

Ensi kerralla aiheena meillä kurssilla hevosten siedättäminen jännittäviin asioihin ja yllättäviin tapahtumiin.

Nyt toivotan kaikille ihanaa viikonloppua!

Gerbiilinäyttely Jyväskylässä

Viime viikonloppuna päästiin piiitkästä aikaa järjestämään gerbiilinäyttely. Ensimmäinen tänä vuonna (kiitos koronan). Näyttely järjestettiin Jyväskylässä ja se kulki elokuun mukaisesti nimellä Elonkorjuunäyttely. Näyttelyssä oli tarkkaan suunnitellut koronarajoitukset ja -toimenpiteet. Sisältäen esimerkiksi maskien käytön ja yleisön rajaamisen näyttelystä kokonaan pois (normaalioloissa näyttelyt ovat yleisölle avoimia).

Itse olin mukana yhtenä näyttelyn pääjärjestäjistä yhdessä SGY:n hallituslaisten kanssa. Kyllähän siinä monenlaista puuhaa ja pohdittavaa oli ennen kuin näyttelypäivään asti päästiin. Ja toki työ jatkui koko näyttelypäivän halki, sisältäen niin näyttelytilan järjestelyä, toimihenkilötehtäviä, ruokien valmistamista tuomareille ja toimihenkilöille yms.

Näyttelyssä järjestettiin gerbiileille viralliset eli ulkomuotoluokat, pet eli lemmikkiluokat sekä silppurikisa. Virallisessa luokassa tuomari arvostelee tuomaripöydällä gerbiilin väriä ja ulkomuotoa peilaten rotumääritelmään. Pet luokassa puolestaan arvostellaan gerbiilin lemmikkiominaisuuksia, terveyttä ja luonnetta / kuntoa ja käsiteltävyyttä. (Tietenkin virallisessakin luokassa gerbiilin pitää olla terve ja käsiteltävissä oleva). Molemmissa luokissa tuomarilla on apunaan sihteeri kirjaamassa arvostelukaavakkeeseen tuomarin kommentit sekä assari, joka tuo gerbiilit kuljetusbokseissa tuomaripyödälle arvostelun ajaksi. Tuomarit eivät tiedä kenen omistajan kukakin gerbiili on.

Silppurikisassa gerbiilit kisaavat keskenään wc-paperirullien silppuamisesta. Jokainen gerbiili (monoluokka) tai gerbiilit (stereoluokka) saavat pahvirullan kuljetusboksiina ja voittaja/voittajat ovat se/ne, jotka saavat 5 minuutissa eniten rullaa jyrsittyä/silputtua. 🙂

Omia gerbiileitäni oli mukana virallisessa luokassa. Tässä omieni näyttelypalkinnot. Tuomari Minttu Vettenterä.

VV-20 VJUN-20 CV-20 Jakarandan Elmeri: ROP1, MVA-SERT, PPU
Jakarandan Quutar: ROP3, MVA-SERT, PPN
Jakarandan Qasper: ROP4, SERT
Jakarandan Qasimir: SERT
CV-20 Jakarandan Hedvig: SERT, PYU
Rebel’s Diamond: SERT, PYN
Jakarandan Qikipop: KUMA
Jakarandan Qasanova: tuomarin suosikki, paras ei-standardi
Paras kasvattajaluokka: Jakarandan black ja burmese, kokoonpanolla: Jakarandan Qasimir (burmese), Jakarandan Quutar (burmese), Jakarandan Hedvig (black), Jakarandan Just like Star (black).

💎 Tämän näyttelyn myötä Elmeristä tuli MVA eli muotovalio 💕.

Hieno näyttelypäivä oli meillä! Oli kyllä ihana nähdä sekä vanhaa tuttua että uudempaakin gerbiiliporukkaa eri puolelta Suomea. Suuri kiitos lähtee vielä tätäkin kautta kaikille tuomareille, toimihenkilöille ja osallistujille ❤️. Ja tietenkin itse gerbiileille 🥰.

Varsakurssilla osa 2

Huh, onpas ollut menoa ja meininkiä kuluneen viikon aikana ja stressinsietoa on koeteltu arjen pyörteissä. Viime viikonlopun eläinharrastuspuuhista olisi tehnyt mieli kirjoittaa jo aiemmin viikolla tänne blogiin, mutta ei vaan aika ja voimat ole riittäneet. Nyt siis tulossa viikonlopun aikana parikin postausta viime viikonlopun tapahtumista. Aloitetaan varsakurssin toisesta kurssikerrasta. Ekasta kirjoitinkin jo aiemmin postauksessa Varsakurssi.

Toisella kurssikerralla pääsimme hoitamaan varsoja tallin käytävällä sekä liikuttelemaan ja taluttamaan heitä ulkona kentällä. Itse olin tällä kertaa Ässä varsan ja äitinsä Ellin kanssa harjoittelemassa. Kylläpäs meillä olikin Ässän kanssa jännää harjoituksissa, aloittelijoita kun ollaan kumpikin näissä jutuissa. Taluttaessa meinasi iskeä Ässälle jumitus välillä päälle, mutta noin muutoin harjoitukset meni kuitenkin minusta kivasti ottaen huomioon varsan ja minun lähtötaso (joista omani on olematon 😅 ). Ellin kanssa ollaankin jo vanhoja tuttuja kevään ratsastustunnilta 😊.

Kiitos Kaviohoviin vielä tätäkin kautta ainutlaatuisesta ja mielenkiintoisesta kurssista hurmaavien varsojen kanssa.

Huomenna jatketaankin sitten postauksella gerbiilinäyttelypäivästä, jota vietimme viime lauantaina Jyväskylässä.

Postauksen kuvat: Sari Rikman.

Varsakurssi

Viikonloppuuni sisältyi gerbiilinpoikasten lisäksi myös isompiakin supersöpöjä eläinlapsia, varsoja ♥.

Aloitin eilen Kaviohovissa kahden kerran varsakurssin, jossa pääsemme tutustumaan kahteen ihanaan varsaan Herttaan ja Ässään, kuulemaan niiden elämän alkutaipaleesta ja oppimaan varsan hoidosta, koulutuksesta jne.

Ensimmäisellä kerralla muun muassa tutustuimme varsojen käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin ja pääsimme myös itse heitä tallin käytävällä harjaamaan ja käsittelemään.

Tosi mielenkiintoista kyllä nähdä mistä lähtötilanteesta lähdetään kouluttamaan ”valmista” aikuista hevosta, joka me sitten tunneilla nähdään, hoidetaan, ratsastetaan jne. Ja tokihan varsoja seurailee mielellään ihan vaan jo siksikin, kun ovat niin söpöjä :).

Jos olisin luokkaa 25 vuotta nuorempi ja olisi mahdollisuus aloittaa hevosharrastaminen jossain muodossa oikeasti tavoitteellisesti, niin kasvatustyö olisi varmaankin se kaikkein mielenkiintoisin juttu. No, sellainen juna on omalla kohdalla mennyt jo aika päivää sitten ohi, mutta kiva edes näin sivusta seurailla. Onneksi on kuitenkin edes gerbiilit, joita tavoitteellisesti kasvatella ;D.

Viikonlopun lemmikki- ja eläinharrastuspuuhia

R2-poikueen gerbiilinpoikaset tulevat ylihuomenna luovutusikään (6 viikkoa). Kaikki kolme poikasta voivat hyvin ja ovat virkeitä vipeltäjiä. Eilen otettiin käsittelytreenien yhteydessä valokuvia. Yllä näistä kolme otosta, joissa poseeraa kauniisti Ronaldo ♥.

Itse käsittelen poikasia tehostetusti (suhteessa aikuisiin gerbiileihin), jotta ne tottuisivat ihmiseen ja käsiteltävänä olemiseen. Vaikkei gerbiileistä yleensä tulekaan paikallaan kökötteleviä sylilemmikeitä (ovat vilkkaita menijöitä), niin kuitenkin niitä tulee pystyä pitämään sylissä/kädessä ja käsittelemään.

R2-poikueen lisäksi meille syntyi tälle kesälle vielä toinenkin poikue, kun Queenie pyöräytti vielä S2-poikueenkin tällä viikolla. Gerbiileillä voi tehdä enintään kaksi poikuetta peräkkäin ja tämän jälkeen emä tulee päästää poikastauolle lepäilemään ja viettämään normaalia laumaelämää. Meillä emät tekevät joko yhden tai toisinaan kaksi poikuetta peräkkäin. Tämä vaihtelee. Kolmatta ei siis kuitenkaan missään tapauksessa tule. Yleensä meillä emät tekevät ylipäätään koko elämänsä aikana 1-2 poikuetta, joskus ihan harvoin on jollekin syntynyt 3 poikuetta elämänsä aikana. S2-poikueesta lisää myöhemmin, kunhan poikaset kasvavat vielä.

Eilen kävin yli 2 kuukauden tauon jälkeen ratsastamassa. Kivasti meni :). Onneksi Velmu (kuvassa) ei turhia hötkyile, vaan sain rauhassa palautella mieleen hoitoa, varustamista sekä ratsastusradan teitä käynnissä kentällä.

Ps. Minulla oli eilen ratsastaessa kokeilussa turvaliivi, ekaa kertaa ikinä. Olin kyseistä turvaliiviä kyllä kaupassa kokeillut ennen ostoa, mutta vasta käytännössä sai nyt oikeasti tuntumaa millainen se on päällä liikkeessä ja hevosen selässä. Kyllähän se hieman painavalta ja kankealta tuntui suhteessa siihen, ettei ole turvaliiviä ollenkaan. Tosin, en tiedä voisiko joku eri malli, merkki ja/tai koko olla parempi päällä. Mutta niin tai näin, niin kyllähän tällainen varmasti suojaa keskikeholle antaa hevosen selästä pudotessa.

Mietin, että kesäkuisen tippumisen hetkellä kun olisi ollut tällainen turvaliivi päällä, niin varmasti olisi yli kuukauden kestäneeltä kylkikivulta välttynyt (puhumattakaan, että olisi sattunut jotain oikeasti vakavaa). Hieman siis olen kyllä kankeutta ja painoa valmis sietämäänkin, jotta voi suojata kallisarvoisia ”sisuskaluja”. Mutta täytyy miettiä, että löytyisikö jossain vaiheessa vielä parempi turvaliivi.

Hevostaitojen ja maastakäsittelyn kurssi

Eilen palasin kesätauon jälkeen tallille ja aloitin kurssin: Hevostaidot ja maastakäsittely. Kurssilla tullaan muun muassa opettelemaan hevosten hoitotoimenpiteitä, käyttäytymistä, käsittelyä erilaisissa tilanteissa, juoksuttamista, irtohypyttämistä, ohjasajoa, lastaamista, siedättämistä, hevosagilityä jne. Kaikkenlaista muuta hevosten kanssa, paitsi ratsastusta ei tällä kurssilla ole.

Ensimmäisellä kerralla pääteemamme oli hevosen terveys. Kuten millaisia asioita terveyttä ja hyvinvointia tarkkailessa tulee osata ottaa huomioon, millaiset asiat hevosen olemuksessa ja käyttäytymisessä viittaavat sairauteen (ja mihin sairauteen millaisetkin oireet) ja kuinka reagoida näihin. Lisäksi teimme tallissa hoitotoimenpiteitä, kuten harjausta ja kavioiden putsausta ja keskutelimme hevosen turvallisesta liikuttelusta tallin käytävällä ja karsinassa.

Kurssi vaikutta kyllä tosi kivalta ja mielenkiintoiselta! Juuri tällaista kaikkea muuta kaipaankin ratsastuksen rinnalle (ehkäpä jopa enemmän kuin itse ratsastusta). Päätin alkaa kirjoittaa erilliseen vihkoon vielä tarkemmin itselleni ylös, että mitä ollaan milläkin kerralla käyty läpi ja tehty. Tänne blogiinkin tulen ainakin pääpointteja ja kuulumisia kirjoittamaan ja laittamaan kuvia.

Ps. Postauksen kuvassa upea Velmu, joka oli toinen hevosista, joita meillä oli ekalla kurssikerralla mukana ♥.

Lily 2 vuotta

Rakas ilopillerimme Lily täyttää tänään 2 vuotta ♥. Neiti, joka jaksaa olla aina iloinen ja valmiina syliin ja siliteltäväksi. Todellinen seurakoira ♥.

***

Olimme ilmoittaneet Arkadian Villan kenneliin jo jonkin aikaa ennen Lilyn syntymää, että olisimme halukkaat ottamaan Daisylle kaverin, kunhan sopiva tyttöpentu syntyy. Muutama pentue ehtikin syntyä varauksemme jälkeen, joista kaikki tyttöpennut menivät ennen meitä jonossa oleville. Voi sitä ilon ja riemun määrää, kun sitten saimme kuulla meille tulevasta tyttöpennusta. Hän vaikutti kaikin puolin täydelliseltä.

Lilyn isä on Cottonclown Orion ja emä Arkadian Villan Bes (Bella). Sisaruksia Lilyllä on yksi, veli Arkadian Villan Leonard (Leo).

Daisy on samasta Arkadian Villan kennelistä ja on Lilyn täti. Daisy on Lilyn äidin Bellan siskopuoli. Heillä on sama äiti. ♥

***

Harrastukset ja vapaa-aika blogiin mukaan

Pohdiskelin tänään pyörälenkillä, että taidan lisätä tänne blogin teemoihin mukaan myös muita harrastuksiani ja vapaa-ajan puuhiani, kuin vain lemmikki- ja eläinharrastusaiheita. Näitä muita ovat muun muassa liikkumiseen liittyvät teemat, kuten pyöräily ja kahvakuulailu. Tykkään myös luonnon kuvaamisesta, aforismeista ja ajatelmista, kalentereiden kirjoittamisesta ja kuvittamisesta sekä omien tavoitteiden asettamisesta ja haaveilemisesta :).

Tänä kesänä olen pyöräillyt paljon, niin itsekseni kuin mieheni kanssa yhdessä. Kotikaupungistamme löytyy hienoja pyöräilyreittejä, muun muassa eri järvien ympäri. Pyöräily on laji, josta aidosti tykkään. Pyöräilyssä on sopiva eteenpäin menemisen meininki ja samalla on kiva katsella vaihtuvia maisemia. Myös sisäpyöräilystä (spinning) tykkään kovasti säiden ollessa huonommat. Kunhan saan molemmat koronarokotukset kuntoon (tätä kirjoittaessani olen saanut vasta yhden), niin suunnittelen palaavani spinning-tunneille tauon jälkeen. Musiikki antaa spinning-tunnilla oman lisäpotkunsa hommaan mukaan.

Tällä viikolla aloin täyttämään uutta ihanaa Inspiskalenteria. Olen aina tykännyt kaikeinlaisten kalentereiden täyttämisestä ja koristelemisesta sekä omien tavoitteiden ja unelmien kirjaamisesta. Inspiskalenteriin on nyt kirjattuna jo niin alkusyksyn heppailukurssit ja gerbiilinäyttely kuin omia henkilökohtaisia alkusyksyn tavoitteitanikin. Näillä eväillä on hyvä jatkaa elokuuta eteenpäin.