Kirjoitin aiemmin gerbiileiden virikkeistä täällä. Postauksessa mainitsin myös, että gerbiileiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää on kiva laumakaveri/laumakaverit. Gerbiilit eivät viihdy yksin, vaan ovat laumaeläimiä. Sopuisan lauman koostamisessa on kuitenkin joitakin huomion arvoisia seikkoja, joista tässä postauksessa muutamia omasta mielestäni tärkeimpiä.

Gerbiilille oma laumakaveri/laumakaverit ovat äärettömän tärkeitä. Kaikkien kanssa ei kuitenkaan toimeen tulla, vaan gerbiilit ovat reviiritietoisia ja niillä on tarkka arvojärjestys laumassa. Näin ollen onkin tärkeää osata koostaa lauma oikein sekä hoitaa uusien laumojen totutukset hyviin/luotettaviin ohjeisiin pohjautuen.

Mitä enemmän laumassa on samanikäisiä gerbiileitä, niin sitä herkemmin ne alkavat tappelemaan selvitellessään lauman arvojärjestystä. Henkilökohtainen suositukseni lemmikkikotiin onkin, että laumassa olisi enintään kaksi samanikäistä gerbiiliä. Eli joko niin, että on kahden saman ikäisen gerbiilin parivaljakko tai sitten suurempi lauma, joka koostuu eri ikäisistä yksilöistä. Kolmen gerbiilin laumoja olen myynyt esimerkiksi niinkin, että on ollut aikuinen uros ja kaksi luovutusikäistä poikasta tai emä kahden luovutusikäisen poikasensa kanssa.

Tietenkin laumojen sopuisuuden kannalta tärkeää on käyttää jalostuksessa ainoastaan laumoissa hyvin muiden kanssa toimeentulevia yksilöitä sekä sellaisia, jotka ovat helposti totutettavissa uuteen kaveriin (toki gerbiileiden laumakäyttäytymisen ja totutuksen lainalaisuudet huomioon ottaen).

Mahdollisuus ristiriidoille on toki aina jonkin asteisena olemassa, vaikka kuinka parhaansa yrittää jalostuksen ja lauman koostamisen kanssa, mutta edellä olevilla keinoilla riskiä voidaan kuitenkin pitää minimissään.

Seuraavassa postauksessa kirjoitan tarkemmin erilaisten laumojen totutuksista.